Mustehommia

Polttava tatuointikuume on vaivannut minua jo parisen vuotta, eli saman tien edellisen kuvan ottamisesta lähtien. Eilen sitten koitti kauan odotettu aika Takomoon ja sain pitkään suunnittelemani kuvan iholle.

Niin kuin ennakkoon oletikin, kylkeen tatuoiminen teki ihan pirun kipeää, vaikka pidänkin kipukynnystäni aika korkeana. Aiemman nilkkatatuointini tekeminen lähinnä kutitteli vähän, mutta tämä tuntui siltä, kuin joku olisi viillellyt skalpellilla nahkaani. Puolitoista tuntia kului lähinnä silmät ummessa, hammasta purren ja pään sisällä kiroten.

Olisihan se ihan kiva ollut tatuoijan kanssa rupatella, mutta joo, ei pystynyt. Sama  tilanteesta mahdollisimman tehokkaasti irtaantumisen metodi on käytössäni aina, kun käyn hammaslääkärissä, verta luovuttamassa tai muissa toimenpiteissä. En halua nähdä enkä kuulla, mitä tapahtuu ennen kuin homma on ohi. Valmiin kuvan nähtyäni epämukavuus unohtui kyllä heti, olen lopputulokseen todella tyytyväinen.

Tatuoinnin jälkeen lähdin viipottamaan järjestöhommiin ja illaksi menimme poikakaverin kanssa vielä Teerenpeliin stand up -komiikkaa katsomaan. Kyseessä oli YLEn Naurun tasapaino -ohjelman karsinnat, oli kyllä kivaa, mutta ehkä tuoreen tatuoinnin kanssa olisi voinut ottaa ensimmäisen illan vähän rauhallisemminkin...

Tatuoinnista tulee parempia kuvia, kunhan se vähän paranee. Joka paikka ja kaikki vaatteet ovat tahmessa rasvassa, mutta tänään kylki sentään tuntuu jo ihan mukavalta.

// I took a new tattoo yesterday. It hurt as hell.