Kiinalaisista ja onnellisuudesta

Olen ajatellut paljon onnellisuutta viime aikoina.

Joulukuun puolessa välissä erään varsin railakkaan viikonlopun jälkeen heräsin sunnuntaiaamuna  poikaystäväni vierestä ja kömmin kylppäriin. Hetki, jolloin unisena katsoin itseäni peilistä ja tajusin, miten onnellinen naama sieltä tuijottaa takaisin, oli aika pysäyttävä. Onnellisuus on minulle "iso" sana. Sellainen, jota en käytä kevyesti.

Viime talvi Tampereelle muuton jälkeen oli vaikea. Elo tuntui keskinkertaiseen tyytymiseltä ja olosuhteiden sietämiseltä siistä nauttimisen sijaan. On ollut ihana huomata, että pystyy olemaan läsnä omassa elämässään. Enää en vietä kaikkea aikaani haaveillen jostain muusta jossakin muualla.

Eihän elämäni tietenkään täydellistä ole, en usko, että kenenkään on. Mutta silti tuntuu, että minulla on tällä hetkellä kaikki mitä tarvitsen. Olen todella kiitollinen siitä, että saan olla juuri minä ja elää tällaista elämää juuri näin ja nyt.

Uusi vuosi on alkanut vauhdilla. Heti ensimmäisenä päivänä Tampereelle pelmahti neljän kiinalaisen vaihto-oppilaan ryhmä, jota olen paimentanut tuutorin ominaisuudessa. Tuntuu, että englannintaitoni ovat pahasti ruosteessa ja puheeni on epämääräistä sönkötystä, mutta äkkiäkös se tästä vetristyy. Kiva saada vähän kansainvälistä menoa omaankin arkeen. En malta odottaa, että kiinalaiset kotiutuvat ja pääsen kunnolla tutustumaan heihin.

Poikaystävän koira jäi sekin viettämään alkuvuotta luokseni Tampereelle. Olemme reippailleet ulkona ja karvakasa ilahduttaa ihan vaan olemassaolollaan. Koirakuume on taas vaihteeksi nousemassa polttaviin lukemiin... Haluaisin kuitenkin lähteä vuoden päästä vaihtoon, joten pitää pysyä erossa pikku tassuista vielä jonkin aikaa.

Opiskeluhommatkin ovat alkaneet liikkua mielessä, ensi viikkoon asti pitää jännittää, mahdunko haluamilleni kursseille. Tavoitteenani olisi saada tänä keväänä kaikki pakolliset kamaluudet (ruotsi...) käytyä, ja vähän pelottava sana kandi on välkkynyt mielessä ensi syksyn ohjelmaksi. Apua. Toisaalta sekin on ihan varteenotettava vaihtoehto, että haen keväällä opiskelemaan jotain ihan muuta. En ole lainkaan varma, olenko minulle "oikeassa" opiskelupaikkassa...

Tämä päivä starttaa pikaisella kahvihetkellä ja vihoviimeisellä joulupiparilla. Sain ihanat, pikkuiset Taika-espressokupit joululahjaksi poikakaverilta. Kahvittelun jälkeen hyppään junaan ja lähden pikavisiitille maalle, isovanhemmillani on 50. hääpäivä. Siinä on jo kunnioitettava määrä yhteisiä vuosia takana. (Vaikkei yleisesti parisuhteen kesto välttämättä paras mittari sen laadulle olekaan...)

// Toughts about happiness and chinese exhange students. Now I'm off to the country side for a quick visit.