Blogi muuttaa: Sunnuntaiaamu.fi

Aika heittää hyvästit tälle osoitteelle ja hypätä omalle domainille, jee! Tästä lähtien höpinäni löytyvät  siis osoitteesta SUNNUNTAIAAMU.FI

Jatkossa painotus tulee olemaan enemmän kulttuuri- ja matkajuttujen puolella, safkaa ja arjen oivalluksiakin on tarkoitus pitää mukana. Uusi, omannäköinen sivupohja on nostanut bloggausinnon kattoon, tervetuloa seurailemaan :--)

// Blog is moving! From now on you can find it at sunnuntaiaamu.fi

Oodi joutenololle

Täällä pääsiäisloma kestää melkein kolme viikkoa. Yleensä en pahemmin lomailua harrasta, mutta nyt alan ymmärtää pidempikestoisen joutenolon hyviä puolia.

Pariisin jälkeen väsytti kauheasti, joten vietin muutaman päivän tekemättä yhtään mitään, nukkuen ja loikoillen. Jossain vaiheessa takaraivossani nakuttava "pitäisi tehdä jotain järkevää eikä vaan lorvia" -ääni hiljeni. Laiskanpulskeasti pötkötellessä ei varsinaisesti saanut aikaan mitään, mutta silloin ehti hyvin ajatella kaikenlaista, tulevaisuutta ja elämää ja sen sellaista. 

Kun on tottunut juoksemaan tukka putkella paikasta toiseen, tekee ihan hyvää stopata kokonaan. Mitään downshiftaajaa meikäläisestä ei saa tekemälläkään, mutta tuntuu silti hyvältä, kun on aikaa ajatella omia juttuja ihan kaikessa rauhassa. Velvollisuuksia ei tule hoidettua tulipalojensammutustyyliin hommien kaatuessa niskaan, vaan tekemisiinsä ehtii keskittyä.

Lopulta lorvailu kävi kyllästyttämään ja aloin tekemään kivoja asioita. Ystävien kanssa ulos syömään, nunnaluostarin puistoon istumaan kirjan kanssa. Seinäkiipeilemään, reissun aikana tuli ikävä sekä seinää että suurenmoista kiipeilykaveriani. Valokuvasin kotikulmia, kaikkien reissujen lomassa olen unohtanut ihastella Leuvenia, joka sekin on varsin siisti mesta. Treffeilläkin kävin, varsin hyvillä sellaisilla. Nyt vatsassa lepattelee pieniä perhosia.

Kivojen juttujen lisäksi sain duunihommien puolelta vaalimainosprojektin valmiiksi, hurraa. Nyt pitää vaan pysyä nahoissaan sunnuntaihin asti, vaalipäivä jännittää niin pirusti. Kirjoitushommiakin tarjottiin ensi viikolle, jes.  

// Lazy days. Lots of thinking and just enjoying everyday life.

Pääsiäinen Pariisissa

Palasin pari päivää sitten Pariisista.

Jonkun olisi pitänyt varoittaa siitä, miltä Pariisita lähteminen tuntuu. Ensikertalaiselle kaupunki jätti samaan aikaan sykkivän, innostuneen ja inspiroituneen olon, toisaalta kävelystä kamalan kipeät koivet ja kaipuun parille päivälle ihan vain omaa tilaa ja rauhaa.

Olen lääkinnyt epämääräistä oloani palaamalla Montmartren kaduille Amélieta katsoen, rosé-pullon kera.

Vietin Pariisissa ensin viikonlopun perheeni kanssa, sitten vielä muutaman päivän ystävien seurassa. Kun on kaupungissa ensimmäistä kertaa, tuli tietenkin kierrettyä lähinnä isoimpia nähtävyyksiä. Eiffel-torni ja Riemukaari, Sarce Coeur ja Champs Élysees, Notre Dame ja Mona Lisa, mitä näitä nyt on. Bonuksena päälle Versailles ja kasa museoita.

Olivathan nuo toki siistejä, eikä ensimmäinen kerta Pariisissa varmasti olisi mitään, ellei niitä kävisi katsomassa. Silti tuntuu, että sain eniten irti ihan vaan oleskelusta. Kaduista ja kulmista, ihmisten ihmettelystä ja yleisesti tunnelman tarkkailusta.

Viikko Pariisissa tuntui samaan aikaan lyhyeltä ja pitkältä ajalta. Toisaalta ehti nähdä paljon, silti vain  murto-osan kaikesta kiinnostavasta. Viimeisinä päivinä aloin olla jo fyysisesti niin puhkipoikki, etten enää oikein jaksanut keskittyä kaikkeen ihmeelliseen ympärillä.

Noh, onneksi aina voi mennä takaisin. Olen varma, että palaan Pariisiin mitä pikimmin.

// Easter holidays in Paris. Amazing city that left a first-timer with aching feet and inspired mood.

"Art evokes the mystery without which the world would not exist."

Taidetäti täällä taas terve. Amsterdamin-reissun jälkeen ei ole tehnyt mieli tehdä oikeastaan mitään muuta, kuin vaellella taidemuseoissa.

Niinpä sunnuntaina suuntasin Brysseliin, Magritte-museo mielessäni. Samasta Royal Museum of Fine Arts -kompleksista löytyy myös kasa muita näyttelyitä. Neliöitä on niin paljon, ettei kaikkea mitenkään ehtinyt kiertää kerralla. (Esimerkiksi Chagallin retroperspektiivi jäi ensi kertaan, pitää palata myöhemmin.)

Magritte oli joka tapauksessa mahtava, suosittelen ehdottomasti, jos olet Brysselissä käymässä. Kun keskittyy pari tuntia ihan vaan olemiseen, näkemiseen ja kokemiseen, jälkikäteen pää tuntuu kevyeltä. Surrealismi, kaikessa kummallisuudessaan, toimii ihan erityisen hyvin mielen herättelyyn. Museosta jäi samaan aikaan rentoutunut että inspiroitunut olo.

// Best way to spend lazy sunday: fine arts. Magritte museum in Brussels is really worth a visit.

Ahkera opiskelija

Kun viikolla tuli oltua enemmän viihteellä, piti eilen napata itseä niskasta kiinni ja pakertaa opiskeluhommia. Katsoin pari tuntia hollannin harjoitusvideoita Youtubesta, luin nivaskan artikkeleita kansainvälisestä oikeudesta. Viikonloppuna pitää jatkaa näiden kanssa ja tehdä vähän töitäkin.

Illaksi hain kuitenkin lähimarketista sipsipussin ja viinipullon ja laitoin Girlsin pyörimään. Opiskelujen piikkiin tosin tämäkin, sillä huvin vuoksi ja vastapainoksi raskaammille oikeustieteen- ja hallintotieteen opinnoille osallistun Popular culture -kurssille. Kurssi on muihin suorittamiini verrattuna tosi ankea, mutta mitäpä sitä ei ihminen kuuden opintopisteen vuoksi tekisi. Vertailevaan media-analyysiin nappasin siis laiskasti aiheeksi Girlsin ja Sinkkuelämään. Tämän kurssin kanssa mennään sieltä, mistä aita on matalin.

// Working on a media analysis for one of my classes: chips, wine and Girls.

Sosiaalista elämää

Viihdyn hyvin yksin. Suomessa asun yksin, teen työtä, jossa ei varsinaisesti tarvitse jutella kenellekään muuten, kuin kahvitauoilla ja opiskelunikin koostuvat lähinnä tiiliskivien tavaamisesta - yksin. Välillä tuntuu, että ihanteeni itsenäisyydestä menee joskus jopa etäisen ja kylmän puolelle. Olen huono aktiivisesti tapaamaan ihmisiä ja hengailemaan ystävieni kanssa "muuten vain", lähes aina pitää olla jotain agendalla.

Noh, tällä viikolla olen kuitenkin nähnyt useampaakin kaveria ilman sen kummempia suunnitelmia. Tiistaina lounaalla ja reissusuunnitelmia juoniessa (lentoliput sähköpostissa, ihan paras tunne!). Keskiviikkona käväisin spontaanisti Brysselissä, kun spottasin naamakirjasta, että kaveri Suomesta oli siellä käymässä. Kiva päästä höpöttämään kotikulmien kuvioista.

Eilen puolestaan tanskalainen ystävä täytti vuosia, joten kokoonnuimme juhlistamaan sitä. Illallispaikka oli sympaattinen: safka hyvää ja viini halpaa. Pöydän ääressä oli porukkaa ainakin viidestä maasta.

Tämä päivä on mennyt lähinnä opiskelujuttuja tehdessä. Onneksi pääsiäislomaan on enää viikko - silloin suuntana on Pariisi!

// Active social life this week: lunch, dinner, beer and wine with some very good friends.

Oi ihana Amsterdam

Amsterdamissa oli ihanaa.

Yksin reissaaminen oli ihanaa sekin. Ei tarvinnut kuunnella kenenkään muun mielipidettä, kunhan kysyi vaan itseltään, mitä minä haluaisin tehdä. Ei tarvinnut kiirehtiä eikä hidastella, vaan sai edetä omaan tahtiin. Tuntui ihan eri tavalla vapaalta, kuin porukassa liikkuessa. Ei ollut tylsää eikä yksinäistä, päin vastoin.

Kiersin taidemuseoita tuntikaupalla pää pyörällä. Ei mahdu aivoihin, mitä kaikkea tajuntonta tuli nähtyä. (Omituisin teos: lattialla makaava kaunis poika, joka kääntyili hitaasti paikallaan.) Haahuilin kaupungilla, ihastelin vege-rafloja ja vintage-puoteja. Kiersin kirjakauppoja, kuvasin kanaaleja. Istuin kahviloissa, litkin soijalattea ja kirjoitin päiväkirjaan. Menin rantaan ja katselin aaltoja.

Majoituin tätini tuttujen luona, he asuvat isossa, hienossa talossa kanaalin rannalla. Etukäteen vieraiden ihmisten kotiin meneminen jännitti. Olen miettinyt, onko ystävällisyyden ja avuliaisuuden vastaanottamisen vaikeus joku suomalainen kansallispiirre vai pelkkä oma neuroosini. Pelkäsin olevani vaivaksi ja tunnelman kiusallinen, mutta sen sijaan illalla syötiin yhdessä sushia ja minut vietiin pyöräretkelle saaren ympäri, hollantilaiseen tapaan. Paikallisen arjen sekaan solahtaminen antoi kaupungista aidomman kuvan, kuin pelkkien turisti-kliseiden kiertäminen.

Paluumatkalla katselin junan ikkunasta auringonlaskun muuttumista oranssista vaaleanpunaiseen ja siitä purppuraan. Amsterdam, me näemme vielä varmasti uudelleen.

// Some places are cooler than others. Amsterdam is definitely among the coolest ones. Amazing art museums, veg food, biking around an island, vintage stores... I loved it!

Kevättä ikkunalla

Viime viikko oli vähän nihkeä. Seassa oli hyviäkin hetkiä, mutta silti pohjavire oli matala. Ei huvittanut tehdä oikein mitään, tavata ketään tai innostua mistään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut koti-ikävä. Enemmänkin luulen olleeni vain tosi väsynyt kaikesta menemisestä ja kokemisesta, tauon tarpeessa.

Viikonlopun möllötin itsekseni, nukuin pitkään ja paljon. Ja kas, maanantaina heräsin taas hilpeällä tuulella.

Osasyynä hyvään boogieen saattaa olla eräät keväämmälle varsin spontaanisti buukatut lentoliput, tai sitten tulevan viikonlopun reissu Amsterdamiin. Olen lievästi sanottuna täpinöissäni.

Ilmassa alkaa ihan tosissaan olla kevään tuntua. Valo on muuttunut, se on pehmeämpää ja lämpimämpää. Tulppaanipuska paikka on vakiintunut ikkunalaudalle. Tällä kertaa valitsin varmojen valkoisten sijaan hempeitä pinkkejä, mustavalkominimalistin tilapäinen mielenhäiriö, väitän.

Tulppaanien lisäksi kukkii myös luovuus: olen tainnut mainitakin, että olen tässä kevään mittaan tehnyt jonkun verran design- ja taittohommia, ihan harrastepohjalta. Yhden isomman lehtiprojektin lisäksi mainosten suunnittelua, yhdet nettisivut ja sen sellaista.

Jossain vaiheessa InDesignin avaaminen sai minut kiristelemään hampaita, mutta nyt tuntuu vaihteeksi siltä, että myös luovempien hommien suhteen on hyvä flow päällä. Tekisi mieli valokuvata, kirjoittaa ja vähän houkuttelisi myös tämän blogin räjäyttäminen uusiksi. Saa nähdä, riittääkö luotto koodaustaitoihini miten pitkälle...

// I've been feeling a bit down, but now it's flowers and sushine again. Also, crazy creativity boost appeared suddenly, let's see where that leads.

Welcome to the jungle

Käytiin eilen islantilaisen kaverin kanssa Leuvenin kasvitieteellisessä puutarhassa. Ulkona kasvit olivat vasta hennosti nupullaan eikä nähtävää ollut niin paljoa. Keväämmällä pitää mennä  katsomaan ruusutarhan kukkimista, olen varma, että se on aivan ihana.

Sisällä kasvihuoneessa pääsi kuitenkin tähänkin aikaan vuodesta kunnon viidakkotunnelmaan. Kosteassa mullantuoksuisessa kasvihuoneessa oli rentouttava seikkailla ja ihmetellä oudonnäköisiä kasveja.

Mikä parasta, yhdessä lammikossa uiskenteli ja paistatteli punakorvakilpikonnia! Kilpparit ovat ehdottomasti lempieläinteni joukossa, nuorempana minulla oli lemmikkinäkin yksi. Nämä konnat möllöttelivät rennosti kivellään eivätkä välittäneet paparazzin kohteeksi joutumisesta tuon taivaallista. Mainioita tovereita.

// Visited the botanical garden of Leuven. In the greenhouse it felt like being in a jungle. And the best of all, there were turtles!

Kävin eilen Saksassa

Eilen puolen päivän maissa hyppäsin itsekseni junaan. Se kulki ensin halki peltojen, sitten yhä enemmän tunneleissa kukkuloiden läpi, siltoja pitkin ja joen vartta. Pieniä kyliä siellä täällä, aika paljon hylätyn näköisiä rakennuksia myös.

Junaa piti vaihtaa pienessä belgialaiskylässä, jonka asemalla oli digitaalisten aikataulunäyttöjen sijaan paperinen taulu raiteiden ja lähtöaikojen tarkitusta varten (helppoa, kun junia menee kaksi tunnissa). Paikka haisi maaseudulta; lehmiltä ja hevosilta.

Siitä vielä kymmenen minuuttia toisella junalla, ja rajan yli Saksan puolelle. Rajan yli mennessä tuntuu jotenkin kutkuttavalta. On niin hassua, että ihan noin vain vanha lähijuna voi mennä toiseen maahan asti.  Matkustaminen lentäen on niin erilaista, sitä vaan yhtäkkiä hyppää ihan toiseen paikkaan. Junassa hahmottaa matkan etenemisen konkreettisemmin. 

Aachen ei ollut mitenkään erityisen nätti paikka. Belgiassa olen toki kiertänyt vain erityisen turistiystävällisiä mestoja, mikä varmasti vaikuttaa perspektiiviin. Keskikokoinen kaupunki, pari kirkkoa tietysti. Jotenkin arkisen oloinen paikka, ei turhaa prameilua. 

Itsekseen oli mukava olla liikkeellä. Ei tarvinnut odottaa ketään ja sai tehdä juuri, niin kuin hyvältä tuntui. Jättää kirkot kiertämättä ja kiertellä vaan kaupungilla, tavata saksankielisiä kylttejä hi-taas-ti ja yrittää salakuunnella ihmisiä. Löysin luomumarketin, jonka olisin voinut ostaa hetkessä tyhjäksi. Kaupoissa oli vähän halvempaa, teki mieli shoppailla päättömästi.

Vaikka olen opiskellut saksaa ikuisuuden, on kielitaitoni ihan kehno, ja sekös harmittaa. Kun menin lounaalle, istui samaan pöytään kymmenvuotias poika äitinsä kanssa. Poika yritti jutella minulle saksaksi ja vastailin epämääräisellä sekoituksella saksaa, hollantia ja englantia. Puolet ajasta emme ymmärtäneet toisiamme lainkaan, mutta tyyppi jaksoi kärsivällisesti toistaa yksinkertaisia lauseita ja kohtaamisesta jäi tosi iloinen olo. Yritinpähän ainakin.

En ollut ikinä ennen käynyt Saksassa. Takaisin tullessani päätin, että sinne pitää ehtiä uudelleenkin. Ehkä muutaman kerran jälkeen saan kahvini tilattua ymmärrettävästi saksaksi.

// Went to Aachen, Germany, yesterday. I was frustrated with my german. I would be cool to actually be able to use a language that you have been studying for years.

Täydellinen päivä

Eilen kaikki tuntui tosi kivalta. Tiedättehän, sellainen tunne, kun on jotenkin ihan erityisen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassa. Oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä kaiken lisäksi, ihana lämmin auringonpaiste, joka tekee kaikesta kevyttä ja helppoa.

Aamulla tapasin belgialaisen kaverini asemalla, siitä meidät noukittiin auton kyytiin ja ensin mentiin luistelemaan. Kiitos Suomen peruskoululle, sillä vaikken mikään taituri jäällä olekaan, vaikutin belgialaisiin verrattuna suorastaan lahjakkaalta, osaanhan luistella myös takaperin. Jäähallista auringonpaisteeseen, olutpullo auki ja takaisin autoon.

Hurautettiin kaupungin laidalle kaverini kaverin luokse. Grillibileille paikka oli ihan täydellinen: hassu, vinokattoinen vanha talo ja sen iso puutarha, jonka nurkassa oli myös kanahäkki (!). Pihalle oli raahattu kunnon stereot ja pitkä pöytä, jonka ääreen kerääntyä. Pörheä kissa hiippaili ympäriinsä tärkeän näköisenä. Naapuritalon pihassa lapset hyppivät trampoliinilla.

Olen uusien ihmisten kanssa alkuun vähän epävarma, eikä kielimuuri ainakaan helpota, mutta porukka oli ihan älyttömän kivaa. Rentoja tyyppejä, joiden seurassa ei tuntunut yhtään kiusalliselta, vaikka keskusteluista tajusin lähinnä sanan sieltä täältä. Opin ainakin kuusi uutta sanaa hollantia, pelattiin mölkyn tapaista palikanheittopeliä, grillailtiin, kiivettiin puuhun.

Illan pimentyessä kerättiin muoviset puutarhatuolit nuotiopaikan ympärille, istuttiin ringissä, poltettiin tupakkaa, juotiin viimeiset oluet. Savunhaju tarttui villapaitaan ja hiuksiin. Lopulta ahtauduttiin auton takapenkille, ajettiin takaisin kaupunkiin.

Jotenkin se vaan häkellyttää, että noin vain nämä tyypit ovat valmiita ottamaan ihan vieraan ulkkarin mukaan menoon. Aihetta kiitollisuuteen, todellakin.

// Perfect day: barbecue with belgians.

Terveisiä Gentistä!

Lauantaiseen tapaan hypättiin tänään aamulla junaan ja suunnattiin kaupunkiretkelle. Tällä kertaa vuorossa oli Gent kahden kaverin kanssa. Tykkäsin kaupungista, se oli sopiva iso, mutta silti melko helposti haltuunotettavissa. Pienessä porukassa oli mukava liikkua, pääsi etenemään omaan tahtiin.

Kierrettiin alkuun "pakolliset" kirkot, kellotornit ja linnoitukset. Vähän alkaa tuntua siltä, että kun on muutaman keski-eurooppalaisen kaupungin nähnyt, alkavat ne toistaa itseään. Jokaisesta niistä löytyy nättiä tönöä, toria ja turistikrääsää ihan tarpeeksi.

Gentissä päästiin kuitenkin vähän pintaa syvemmälle ja enemmän omia kiinnostuksenkohteita ni sivuavaan suuntaan. Pistäydyttiin esimerkiksi designmuseossa, jossa spottailin suomalaista suunnttelua ja veikeässä nykytaidemuseossa, jonne päästiin ilmaiseksi sisään, kun tultiin paikalle vain puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.

Kierreltiin myös kivoja kauppoja, vintagea ja modernimpaa designia. Erityisesti mieleen jäi putiikki, jossa vahtia piti lempeä, laiskanpulskea bulldoggi. Gentissä on myös paljon tosi siistejä, luvallisia graffitiseiniä. Olisin voinut viettää koko päivän kuvaten graffitien edessä, tänne on ehkä päästävä kameran kanssa uudelleen...

Lounastettiin pidemmän kaavan mukaan, kivasta italialaisesta raflasta sai tosi hyvää pizzaa. Quattro formaggi sai jopa meikäläisen juusto-kiintiön hetkeksi täyteen, saavutus. Ollaan menossa samojen mimmien kanssa Pariisiin keväämmällä, joten jälkipalaksi käytiin vetämässä harjoittelumielessä macaron-leivoksia, nam!

Tämän illan olen ottanut iisisti, kirjoitellut postikortteja ja tyhjännyt kameraa. Huomiseksi minut on kutsuttu belgialaisen kaverini kaverin grillibileisiin. Olen tosi innoissani, koska kyseessä ovat paikallisten kekkerit. Vaihdossa ollessa sitä jämähtää helposti pelkkään kansainväliseen vaihtariporukkaan, mutta itse ainakin teen parhaani tutustuakseni myös belgialaisiin, kun kerta Belgiassa ollaan.

// Saturday city trip to Ghent, such a cool place. Old churches and castles, but also design and street art.

Kuulumisia

Päivät juoksee ihan hurjaa vauhtia. Ihan hullua miettiä, että nyt on jo maaliskuu. Belgiaa on nyt takana kokonainen kuukausi.

Viime viikonloppuna käytiin Hollannissa, Maastrichtissa. Alkuviikosta viimeistelin yhtä lehti-projektia hampaat irvessä. Kenkutteleva InDesign  ja viime tipassa tulleet jutut stressasivat, mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun paketti lähti painoon. Ilmeisesti painosta ulos tullut tekele on ihan kelvollinen, odottelen vielä omaa kopiotani postiluukusta.

Tällä viikolla olen istunut luennoilla, vieraillut Euroopan parlamentissa, kiipeillyt paljon, käynyt (kehnoilla!) treffeillä, katsomassa palestiinalaisen elokuvan, juonut viiniä ja olutta (alan vähitellen oppia oluenjuojaksi!) ja kummastellut paikallisia ruokakauppoja. Kun sekä tulppaanikimppu että viinipullo maksavat kumpanenkin kaksi ja puoli euroa, ei tarvitse paljoa miettiä, lähtevätkö mukaan.

Tänään kävin lainaamassa kaverini pesutupaa, nyt on puhtaita vaatteita taas pariksi viikoksi. Istuttiin teekupin äärellä ja suunniteltiin tulevia reissuja. Huomenna suuntana on Gent.

// It's hard to believe that I've been in Belgium for a month now!

Sunnuntaituumailuja

Joskus inhosin sunnuntaita, jolloin mitään ei tunnu tapahtuvan ja lähestyvä maanantai kummittelee jo mielessä. Täällä olen kuitenkin alkanut tykkäämään sunnuntaista. Kun viikot ovat intensiivisiä, täynnä uusia asioita, ihmisiä ja tapahtumia, on hyvä ottaa yksi päivä viikosta omaksi ajaksi.

Tuntuu hyvältä nukkua pitkään, rauhoittua vähän. Siistiä vaatekasoja lattialta, purkaa edellispäivän reissun kuvia kamerasta. Kävellä lähikauppaan auringonpaisteessa.

Konkreettisen tekemisen lisäksi sitä ehtii tehdä myös ajatustyötä. Tänään päätin, että menen maaliskuussa Amsterdamiin. Alun perin suunnittelimme reissua isommalla porukalla, mutta kyllästyin kavereiden päättämättömyyteen ja vatulointiin. Menen mieluummin itse, kuin jätän menemättä.

Yksin matkustaminen on juttu, jonka haluan ehdottomasti oppia. Joskus junnuna kävin itsekseni Tukholmassa yhdellä keikalla, mutta sitä enempää ei ole tullut yksin matkustettua. Sen sijaan tuntuu, että monta hyvää reissua on jäänyt seuran puutteen takia väliin. Amsterdam tuntuu helposti lähestyttävältä kokeilupaikalta, siellä luulisi virikkeitä riittävän.

Muutamassa minuutissa majoitus tädin tuttavan luota oli järjestynyt ja juna-aikataulut tarkastettuna. Kanaalit ja tulppaanit, nähdään kuukauden päästä!

// Sunday. Taking it easy and making some exciting plans: tulips and canals, see you in March!

Seinäkiipeilyä Leuvenissa

Ennen kuin tulin Belgiaan, osasin tasan kaksi sanaa hollanniksi: sää ja kiipeily. Hurahdin köysikiipeilyyn oikein kunnolla pari kuukautta sitten ja Suomessa tuli käytyä seinillä useaan kertaan viikossa. Onneksi Leuvenistakin löytyi kiipeilypaikkoja, peräti kolmin kappalein.

Yliopistoliikunnan paikka oli vähän kehno, mutta toinen kokeilemani paikka, liikuntakeskus Sportoase puolestaan ihan huippu. Mestasssa on uimahallin, kuntosalin ja kori-, lento- ja sulkapallokenttien lisäksi kunnon kiipeilyseinä. Kiipeilykaveri, tosi mukava belgialainen tyttö, löytyi näppärästi Facebookista, joten täällä on tullut käytyä jo pariin otteeseen.

Eilen nappasin mukaan kolmanneksi tanskalaisen kaverini, joka kiipesi ensikertalaiseksi tosi hyvin. Kolmen hengen porukassa yksi ehti aina napsia kuviakin, kun toiset kiipesivät. Mulla ei oikein muita kiipeilykuvia itsestäni olekaan, joten oli kiva saada muutama foto.

Tuolla reitit ovat makuuni kivoja, paljon sivusuuntaista liikettä. Ylös asti tuli kiivettyä pelkkiä nelosia ja ylemmän kuvan sininen 5A, yritykseksi jäi esim. alakuvan molemmat oranssit (5B ja 5C?) ja yksi tosi viheliäinen ylitsekaartuva (mikä on järkevä suomennos sanalle overhang?) 5A... Noh, tässä on useampi kuukausi aikaa treenailla - huomenna seuraavan kerran.

// So excited about climbing, and so lucky that there are good climbing gyms in Leuven.

Päiväretki Bruggeen

Eilen tehtiin retki Bruggeen, taideopiskelijoiden ainejärjestö tms. järkkäsi sen. Ihan kiva ja helppo tapa päästä näkemään vähän muitakin mestoja. Leuvenista Bruggeen kesti junalla vajaat pari tuntia, siinä oli hyvin aikaa punoa myös tulevia reissusuunnitelmia tanskalaisen kaverin kanssa.

En tiennyt Bruggesta oikeastaan yhtään mitään ennakkoon. Sen verran olin kuullut, että paikka näyttää postikortilta. Perjantai-illan pikainen googlaus kertoi lähinnä Unescon maailanperintölistalla olevasta vanhasta kaupungista.

Postikortti-vertaus oli melko osuva, sillä vanhat talot olivat tosi nättejä. Harmi vaan, että retkipäivälle sattui aika harmaa keli. Pitänee ehkä tulla keväämmällä uudelleen tsekkailemaan mestoja.

Retki isolla porukalla oli toisaalta ihan kiva, toisaalta kiertokävelyn aikana tempo oli hiiiiidas. Mukana oli myös aika monta kiinalaista, jotka selfikeppeineen kuvasivat jokseenkin joka ikisen sorsan ja katukiven...

Bruggessa oli aika paljon kanavia, joissa suhasi turistiveneitä. Yhdessä paikkaa oli joutsenia, ne ilmeisesti tuovat onnea kaupungille tai jotain vastaavaa.

Alla olevissa kuvissa näkyy Béguinage, eräänlainen nunnaluostari.

Vanha kaupunki oli tosi kaunis. Käytiin vanhaan sairaalaan, Old Saint John's Hospitaliin, tehdyssä museossa tsekkailemassa keski-aikaisen lääketieteen viritelmiä ja Hans Memlingin maalauksia 1400-luvulta.

Viereisessä The Church of Our Lady -kirkossa, (jonka torni näkyy alakuvassa), on Michelangelon Madonna-veistos, joka piti myös käydä kurkkaamassa. Aikamoista turistihommaa siis.

Noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun saavuimme Bruggeen, kuulin ihan selvää kavioiden kopsetta. Kulman takaa ilmestyivät heppakärryt ja niitä pyörikin kapeilla kujilla ruuhkaksi asti turisteja kärräten. Hevoset vaikuttivat olevan turistikärryhepoiksi ihan hyvässä kunnossa, mutta en silti ole ihan vakuttunut siitä, onko saman lenkin kiertäminen päivästä toiseen hevosen arvoista elämää...

Meidän opastettu kierros päättyi Markt-torille, josta hajaannuttiin kuka minnekin. Suuntasin kaverini kanssa syömään quichet ja siihen päällä tietenkin vohvelit. Näin reilun viikon otannan pohjalta täytyy sanoa, että Bruggessa syömäni vohveli oli ehdottomasti tähän mennessä paras, niin hyvä.

Suklaahulluille Brugge on myös hyvä mesta, sillä jokseenkin joka kulmalla on suklaapuoteja ihanine konvehteineen. Harkittiin hetki myös suklaamuseoon menemistä, mutta ei sitten jaksettu.

 

Brugge oli ihan kiva paikka yhden päivän pikku retkelle, mutta paljon pidempää en uskoisi siellä viihtyväni. Ymmärrän toki, että paikka on suosittu turistikohde, mutta jonottelu ja tungeksiminen ottaa silti päähän. Joten, Brugge nähty ja seuraavaksi voikin keskittyä toivottavasti vähän toisenlaisiin kohteisiin - ensi lauantaina vuorossa on Antwerpen.

// Went to Bruges yesterday. Pretty old city, too many tourists with their selfie-sticks and the best Belgian waffle I've had by far.

Leuven, Belgia - ensimmäinen viikko

Täällä sitä nyt sitten ollaan, vähitellen kotiuduttu ja jonkinmoista vaihtobloggausta olisi tarkoitus aloitella. Hyvä aloittaa näin viikon jälkeen, aikamoinen jaarittelu siis luvassa kökköisillä puhelinkuvilla varustettuna. Reissun tähän mennessä aktiivisin some on ollut Instagram, @sunnuntaiaamu löytyvät ajatasaisimmat kuulumiset.

Viime tiistaina heräsin viideltä, suuntasin lentokentälle, sieltä Kööpenhaminan kautta Brysseliin. Kun juna Brysselistä Leuveniin lähti liikkeelle, näkyi ikkunasta vihertävää nurmea ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ei paha, varsinkaan Suomen loskapaskaan verrattuna…

Ensivaikutelma Leuvenista oli tismalleen se, mitä tulee mieleen sanasta ”Keski-Eurooppa”. Söpöjä vanhoja tiilitaloja, paljon polkupyöriä, joka nurkalla pientä kauppaa, kahvilaa ja kuppilaa. Samaan aikaan eloisa, mutta rauhallinen tunnelma.

Kömmin kamoineni hostellille ja otin päiväunet. Huoneeseen ilmestyi tanskalainen tyttö, joka oli myös tulossa opiskelemaan tänne. Jo samana iltana suunnattiin yhdessä pub crawliin, jossa tapasin lisää uusia vaihto-oppilaita. Tosin, aamun aikaisen herätyksen takia ilta jäi aika lyhyeksi, kun silmät eivät meinanneet pysyä auki.

Keskiviikkona mentiin tanskalaisen kanssa ensin ilmoittautumaan yliopistolle ja sitten kaupungintalolle rekisteröitymään Leuveniin. Paikalla oli monta muutakin ilmoittautujaa, mutta lopulta tuntikausien odottelun jälkeen sain paperiasiat hoidettua. Jonottamisen jälkeen menin hakemaan avaimia uuteen kämppääni. Kuvien perusteella tiesin, että huone ei todellakaan ollut siistein mahdollinen, mutta varsinkin yhteistilat olivat ei-niin-mieluinen yllätys… Illalla ohjelmassa oli opiskelijajärjestön järkkäämä tosi kiva tutustumisilta.

Torstaina oli ensimmäinen päivä yliopistolla. Orientaatio oli aika yleisluontoinen ja jokseenkin sekava, itse olisin ehkä kaivannut enemmän yksityiskohtia esimerkiksi kurssivalinnoista. Illalla kokoonnuttiin tiedekunnittain syömään, itse olen Social Sciences -yksikössä. Oli tosi kiva tavata porukkaa, jonka kanssa tulee todennäköisesti istumaan samoilla kursseilla. Mentiin kivaan pikku pubiin ja sieltä vielä oikeustieteilijöiden omaan tiedekuntabaariin.

Perjantaina laahustin aamulla yliopistolle käymään, sieltä keskustaan hoitamaan juoksevia asioita puhelinliittymän vaihtaminen belgialaiseen ei onnistunut eikä nettipiuhaa kämpälle löytynyt mistään, äh. Elämä ilman nettiä alkaa vähitellen käydä hermoille. Noh, onpahan joku tekosyy istua soijalatella uudessa vakiokahvilassani, jossa wifi toimii.
Illalla kävin syömässä intialaista ensimmäisen täällä tapaamani suomalaisen, sekä ruotsalaisen ja tanskalaisen kanssa (kuulostaa muuten huonolta vitsiltä…). Ruuan jälkeen osallistuttiin isolla joukkueella ”city gamesiin”, jossa piti kiertää kaupunkia suorittaen erilaisia tehtäviä. Ulkona oli törkeän kylmä, joten italialaisten ja tanskalaisten kanssa lähdettiin kaakaolle lämmittelemään. Jotenkin mystisesti kaakao muuttui ensin tavallisesta holilliseksi ja siitä Jägermaister-shoteiksi… Hupsis.

Lauantaina lähdettiin heti aamusta tanskalaisten kanssa Ikeaan. Teki mieli ostaa jokseenkin kaikki mahdollinen, mutta tiukalla itsekurilla selvisin noin viidellä kympillä. Nyt on kippoa ja kuppia, niin saa tehtyä ruokaa itse. Tähän mennessä on tullut syötyä lähinnä takeaway-patonkeja.

Sunnuntaina sain vihdoin nettijohdon, jee. Käytiin myös syömässä belgialaiset vohvelit päivällä. Illalla suuntasin taide- ja kulttuurikeskus STUKiin. Superhyvää vege-spagettia ja jazzmusiikkia livenä, paikka niin mieleeni.

Maanantaina heräsin, kun paikallinen poliisi tuli soitti ovikelloa. Täällä poliisi käy tsekkaamassa jokaisen uuden asukkaan, jotta he todella asuvat kaupungintalolle ilmoittamassaan paikassa. Siinä sitten unenpöpperössä selvitin paperiasioita. Seuraavaksi yliopistolle, ensin oman tiedekunnan lyhyt info ja sen jälkeen ensimmäinen luento kurssista Governance in the European Union. Oli jännää, ja mikä siisteintä, tehdään kurssin kanssa vierailu europarlamenttiin!

Illalla suuntasin seinäkiipeilemään, täällä sitäkin löytyy yliopistoliikunnan tarjonnasta. Paikan löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kiipeily oli kivaa, mutta koulun jumppasalin päädyssä oleva seinä vähän erikoinen. Pitää käydä testailemassa vielä pari muutakin kiipeilypaikkaa täältä, mutta hinnan puolesta tuolla tulee varmasti käytyä jatkossakin.

Tänään olen myös istunut luennolla, ensin Public international law ja sen jälkeen hollanin alkeiskurssilla. Vähän suomalaista nikotteluttaa, sillä kursseille pitää ostaa kirjat itse… Kohta lähden ruokaostoksille Lidliin ja illalla saatan vielä treffata paikallista buddyäni. Kiirettä pitää, mutta kivaa on!

// My Erasmus exchange in Leuven, Belgium, started a week ago - and what a first week it's been!

Kuukausi vegaanina

Olen ollut kasvissyöjä nyt parisen vuotta. Lihan jättäminen pois oli minulle helppoa, kun kotoa muuttamisen jälkeen pääsi päättämään itse omista ruuistaan. Eläintuotannon ongelmat, niin eettiset kuin ympäristölle koituvat, ahdistavat kuitenkin edelleen. Vegaanius on kiinnostanut jo pitkään, joten nyt tammikuussa ajattelin kokeilla kuukauden kestävää Vegaanihaastetta.

Haaste ei tunnu mitenkään mahdottomalta ja monet herkkuruuistani ovat vegaanisia nykyisinkin. Silti, se on ehdottomasti haaste minulle – muutenhan olisin ryhtynyt vegaaniksi jo aikoja sitten. Vegaanihaasteessa itselleen saa onneksi oman tuutorin auttamaan ja hyviä reseptivinkkejä kilahtaa sähköpostiin päivittäin.

Ennustin jo kuun alussa, että minulle isoimmiksi ongelmiksi nousevat juustosta luopuminen ja ulkona syömisen vaikeus. Olen melko nirso ja laiska kokkaaja, joten vaihtoehtojen keksiminen vakioeväille ja valmisruuille vaatinee vähän kekseliäisyyttä. Ihan äärimmäisen tiukalla linjalla en aio mennä – kaapissa on yhä kilo parmesaania ja mozzarellatoast on tammikuussakin lounasvaihtoehto.

Ensimmäisen viikon aikana juustoa on yhä mennyt, mutta reilusti vähemmän, kuin normaalisti. Olen myös etsinyt innoissani uusia reseptejä ja tehnyt enemmän ruokaa kuin aikoihin. Olen säästänyt selkeästi rahaa, kun ei ole tullut käytyä ulkona syömässä. Toisaalta olen myös huomannut, että kasviperäisen ruuan kanssa annoskokojen ja ateriavälien hahmottaminen on alkuun ollut hankalaa – välillä jää nälkä ja välillä on ähky.

// I'm participating in vegan challenge this month. Challenge, indeed, for a cheese lover like me.

Pistol

Muistan ikuisesti sen kesäpäivän vuonna 2011, kun ostin Minna Parikan kengät. Silloiselle lukiolaiselle ne maksoivat pitkän pennin, josta osan vielä lainasin kaveriltani. Mutta voi sitä tunnetta, kun kävelin paperikassin kanssa Helsingissä. Sellainen toteutuneen haaveen tuntu, joka hymyilytti pitkään.

Kenkähöperyyteni on sittemmin laantunut ja maku muuttunut käytännöllisemmäksi. Joululahjaksi itse itselleni ostamat Acne Pistol -nilkkurit saivat kuitenkin aikaan vähän saman tunteen, kuin Parikat aikanaan.

Olivathan ne opiskelijalle pikkuisen liian kalliit, vaikka Huuto.netistä uuden veroisina ostinkin ja siinä vähän säästin. Mutta kestäneet ajankohtaisina jo vuosia. Ennustan, että tuleva klassikko, ehdottomasti. Tukeva, tuoksuva nahka, jonka pehmenemistä odotan. Maltillinen korko, joka silti nostaa ryhtiä ja kopisee mennessään. Istuvat tismalleen tyyliini, nyt tekee mieli vain sovitella kaikkia vaatteitani näiden kanssa.

// After several years of craving after Acne Pistol boots, they are finally mine. 

Aikomuksia alkavalle vuodelle

Vuosi sitten tein innoissani uuden vuoden lupauksia. Halusin matkailla, pitää kropastani parempaa huolta ja kirjoittaa enemmän. Ensimmäistä tavoitetta lukuun ottamatta onnistuin varsin hyvin: en ole vuosikausiin liikkunut yhtä paljon kuin viime vuonna, ja omaksikin yllätyksekseni pääsin tekemään sivutöitä toimittajana, eli toteuttamaan yhtä pitkäaikaisimmista haaveistani.

Mitä sitten tavoitteeksi tälle vuodelle?

Matkusta enemmän - taas
Viime vuoden epäonnistunut tavoite uusintakierroksella. Vaikka haaveeni matkustamisesta aiheuttavatkin minulle tunnontuskia erityisesti lentämisen järkyttävän hiilijalanjäljen takia, on matkailu niitä asioita, joista luopuminen tuntuu mahdottomalta. Koska suuntaan vaihtoon Belgiaan, tulee Keski-Euroopan koluamisesta junalla onneksi helpompaa. Vaatimaton tavoitteeni on 5 maata vuonna 2015. (Kuva toissasyksyltä Roomasta.)

Liiku jatkossakin
Kirjaan tunnollisesti Heiaheiaan jokaisen kerran, kun teen jotain edes etäisesti liikunnaksi luokiteltavaa. Viime vuonna merkintöjä kertyi minun asteikollani ennätykselliset 46 kertaa. Erityisesti hurahdin seinäkiipeilyyn, jota aion ehdottomasti jatkaa taas aktiivisemmin. Tavoite ensi vuodelle: tämän sohvaperunan mittariin vähintään 60 liikuntakertaa.

Kandi kasaan
En edes aloita avautumista onnettomista opinnoistani... Nyt syksyllä olen saanut niistä sentään aavistuksen otetta, mutta silti takaraivossa kummittelee kauhukuva statuksesta "n-vuoden opiskelija". Joten, syksyllä raahaan ahterini kandisemmaan ja runnon sen kasaan vaikka väkisin, piste.

// New year's resolutions 2015: travel more (min. 5 countries), excerice more (min. 60 times) and do my baclelor's thesis.