"Art evokes the mystery without which the world would not exist."

Taidetäti täällä taas terve. Amsterdamin-reissun jälkeen ei ole tehnyt mieli tehdä oikeastaan mitään muuta, kuin vaellella taidemuseoissa.

Niinpä sunnuntaina suuntasin Brysseliin, Magritte-museo mielessäni. Samasta Royal Museum of Fine Arts -kompleksista löytyy myös kasa muita näyttelyitä. Neliöitä on niin paljon, ettei kaikkea mitenkään ehtinyt kiertää kerralla. (Esimerkiksi Chagallin retroperspektiivi jäi ensi kertaan, pitää palata myöhemmin.)

Magritte oli joka tapauksessa mahtava, suosittelen ehdottomasti, jos olet Brysselissä käymässä. Kun keskittyy pari tuntia ihan vaan olemiseen, näkemiseen ja kokemiseen, jälkikäteen pää tuntuu kevyeltä. Surrealismi, kaikessa kummallisuudessaan, toimii ihan erityisen hyvin mielen herättelyyn. Museosta jäi samaan aikaan rentoutunut että inspiroitunut olo.

// Best way to spend lazy sunday: fine arts. Magritte museum in Brussels is really worth a visit.

Ahkera opiskelija

Kun viikolla tuli oltua enemmän viihteellä, piti eilen napata itseä niskasta kiinni ja pakertaa opiskeluhommia. Katsoin pari tuntia hollannin harjoitusvideoita Youtubesta, luin nivaskan artikkeleita kansainvälisestä oikeudesta. Viikonloppuna pitää jatkaa näiden kanssa ja tehdä vähän töitäkin.

Illaksi hain kuitenkin lähimarketista sipsipussin ja viinipullon ja laitoin Girlsin pyörimään. Opiskelujen piikkiin tosin tämäkin, sillä huvin vuoksi ja vastapainoksi raskaammille oikeustieteen- ja hallintotieteen opinnoille osallistun Popular culture -kurssille. Kurssi on muihin suorittamiini verrattuna tosi ankea, mutta mitäpä sitä ei ihminen kuuden opintopisteen vuoksi tekisi. Vertailevaan media-analyysiin nappasin siis laiskasti aiheeksi Girlsin ja Sinkkuelämään. Tämän kurssin kanssa mennään sieltä, mistä aita on matalin.

// Working on a media analysis for one of my classes: chips, wine and Girls.

Sosiaalista elämää

Viihdyn hyvin yksin. Suomessa asun yksin, teen työtä, jossa ei varsinaisesti tarvitse jutella kenellekään muuten, kuin kahvitauoilla ja opiskelunikin koostuvat lähinnä tiiliskivien tavaamisesta - yksin. Välillä tuntuu, että ihanteeni itsenäisyydestä menee joskus jopa etäisen ja kylmän puolelle. Olen huono aktiivisesti tapaamaan ihmisiä ja hengailemaan ystävieni kanssa "muuten vain", lähes aina pitää olla jotain agendalla.

Noh, tällä viikolla olen kuitenkin nähnyt useampaakin kaveria ilman sen kummempia suunnitelmia. Tiistaina lounaalla ja reissusuunnitelmia juoniessa (lentoliput sähköpostissa, ihan paras tunne!). Keskiviikkona käväisin spontaanisti Brysselissä, kun spottasin naamakirjasta, että kaveri Suomesta oli siellä käymässä. Kiva päästä höpöttämään kotikulmien kuvioista.

Eilen puolestaan tanskalainen ystävä täytti vuosia, joten kokoonnuimme juhlistamaan sitä. Illallispaikka oli sympaattinen: safka hyvää ja viini halpaa. Pöydän ääressä oli porukkaa ainakin viidestä maasta.

Tämä päivä on mennyt lähinnä opiskelujuttuja tehdessä. Onneksi pääsiäislomaan on enää viikko - silloin suuntana on Pariisi!

// Active social life this week: lunch, dinner, beer and wine with some very good friends.

Oi ihana Amsterdam

Amsterdamissa oli ihanaa.

Yksin reissaaminen oli ihanaa sekin. Ei tarvinnut kuunnella kenenkään muun mielipidettä, kunhan kysyi vaan itseltään, mitä minä haluaisin tehdä. Ei tarvinnut kiirehtiä eikä hidastella, vaan sai edetä omaan tahtiin. Tuntui ihan eri tavalla vapaalta, kuin porukassa liikkuessa. Ei ollut tylsää eikä yksinäistä, päin vastoin.

Kiersin taidemuseoita tuntikaupalla pää pyörällä. Ei mahdu aivoihin, mitä kaikkea tajuntonta tuli nähtyä. (Omituisin teos: lattialla makaava kaunis poika, joka kääntyili hitaasti paikallaan.) Haahuilin kaupungilla, ihastelin vege-rafloja ja vintage-puoteja. Kiersin kirjakauppoja, kuvasin kanaaleja. Istuin kahviloissa, litkin soijalattea ja kirjoitin päiväkirjaan. Menin rantaan ja katselin aaltoja.

Majoituin tätini tuttujen luona, he asuvat isossa, hienossa talossa kanaalin rannalla. Etukäteen vieraiden ihmisten kotiin meneminen jännitti. Olen miettinyt, onko ystävällisyyden ja avuliaisuuden vastaanottamisen vaikeus joku suomalainen kansallispiirre vai pelkkä oma neuroosini. Pelkäsin olevani vaivaksi ja tunnelman kiusallinen, mutta sen sijaan illalla syötiin yhdessä sushia ja minut vietiin pyöräretkelle saaren ympäri, hollantilaiseen tapaan. Paikallisen arjen sekaan solahtaminen antoi kaupungista aidomman kuvan, kuin pelkkien turisti-kliseiden kiertäminen.

Paluumatkalla katselin junan ikkunasta auringonlaskun muuttumista oranssista vaaleanpunaiseen ja siitä purppuraan. Amsterdam, me näemme vielä varmasti uudelleen.

// Some places are cooler than others. Amsterdam is definitely among the coolest ones. Amazing art museums, veg food, biking around an island, vintage stores... I loved it!

Kevättä ikkunalla

Viime viikko oli vähän nihkeä. Seassa oli hyviäkin hetkiä, mutta silti pohjavire oli matala. Ei huvittanut tehdä oikein mitään, tavata ketään tai innostua mistään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut koti-ikävä. Enemmänkin luulen olleeni vain tosi väsynyt kaikesta menemisestä ja kokemisesta, tauon tarpeessa.

Viikonlopun möllötin itsekseni, nukuin pitkään ja paljon. Ja kas, maanantaina heräsin taas hilpeällä tuulella.

Osasyynä hyvään boogieen saattaa olla eräät keväämmälle varsin spontaanisti buukatut lentoliput, tai sitten tulevan viikonlopun reissu Amsterdamiin. Olen lievästi sanottuna täpinöissäni.

Ilmassa alkaa ihan tosissaan olla kevään tuntua. Valo on muuttunut, se on pehmeämpää ja lämpimämpää. Tulppaanipuska paikka on vakiintunut ikkunalaudalle. Tällä kertaa valitsin varmojen valkoisten sijaan hempeitä pinkkejä, mustavalkominimalistin tilapäinen mielenhäiriö, väitän.

Tulppaanien lisäksi kukkii myös luovuus: olen tainnut mainitakin, että olen tässä kevään mittaan tehnyt jonkun verran design- ja taittohommia, ihan harrastepohjalta. Yhden isomman lehtiprojektin lisäksi mainosten suunnittelua, yhdet nettisivut ja sen sellaista.

Jossain vaiheessa InDesignin avaaminen sai minut kiristelemään hampaita, mutta nyt tuntuu vaihteeksi siltä, että myös luovempien hommien suhteen on hyvä flow päällä. Tekisi mieli valokuvata, kirjoittaa ja vähän houkuttelisi myös tämän blogin räjäyttäminen uusiksi. Saa nähdä, riittääkö luotto koodaustaitoihini miten pitkälle...

// I've been feeling a bit down, but now it's flowers and sushine again. Also, crazy creativity boost appeared suddenly, let's see where that leads.

Welcome to the jungle

Käytiin eilen islantilaisen kaverin kanssa Leuvenin kasvitieteellisessä puutarhassa. Ulkona kasvit olivat vasta hennosti nupullaan eikä nähtävää ollut niin paljoa. Keväämmällä pitää mennä  katsomaan ruusutarhan kukkimista, olen varma, että se on aivan ihana.

Sisällä kasvihuoneessa pääsi kuitenkin tähänkin aikaan vuodesta kunnon viidakkotunnelmaan. Kosteassa mullantuoksuisessa kasvihuoneessa oli rentouttava seikkailla ja ihmetellä oudonnäköisiä kasveja.

Mikä parasta, yhdessä lammikossa uiskenteli ja paistatteli punakorvakilpikonnia! Kilpparit ovat ehdottomasti lempieläinteni joukossa, nuorempana minulla oli lemmikkinäkin yksi. Nämä konnat möllöttelivät rennosti kivellään eivätkä välittäneet paparazzin kohteeksi joutumisesta tuon taivaallista. Mainioita tovereita.

// Visited the botanical garden of Leuven. In the greenhouse it felt like being in a jungle. And the best of all, there were turtles!

Kävin eilen Saksassa

Eilen puolen päivän maissa hyppäsin itsekseni junaan. Se kulki ensin halki peltojen, sitten yhä enemmän tunneleissa kukkuloiden läpi, siltoja pitkin ja joen vartta. Pieniä kyliä siellä täällä, aika paljon hylätyn näköisiä rakennuksia myös.

Junaa piti vaihtaa pienessä belgialaiskylässä, jonka asemalla oli digitaalisten aikataulunäyttöjen sijaan paperinen taulu raiteiden ja lähtöaikojen tarkitusta varten (helppoa, kun junia menee kaksi tunnissa). Paikka haisi maaseudulta; lehmiltä ja hevosilta.

Siitä vielä kymmenen minuuttia toisella junalla, ja rajan yli Saksan puolelle. Rajan yli mennessä tuntuu jotenkin kutkuttavalta. On niin hassua, että ihan noin vain vanha lähijuna voi mennä toiseen maahan asti.  Matkustaminen lentäen on niin erilaista, sitä vaan yhtäkkiä hyppää ihan toiseen paikkaan. Junassa hahmottaa matkan etenemisen konkreettisemmin. 

Aachen ei ollut mitenkään erityisen nätti paikka. Belgiassa olen toki kiertänyt vain erityisen turistiystävällisiä mestoja, mikä varmasti vaikuttaa perspektiiviin. Keskikokoinen kaupunki, pari kirkkoa tietysti. Jotenkin arkisen oloinen paikka, ei turhaa prameilua. 

Itsekseen oli mukava olla liikkeellä. Ei tarvinnut odottaa ketään ja sai tehdä juuri, niin kuin hyvältä tuntui. Jättää kirkot kiertämättä ja kiertellä vaan kaupungilla, tavata saksankielisiä kylttejä hi-taas-ti ja yrittää salakuunnella ihmisiä. Löysin luomumarketin, jonka olisin voinut ostaa hetkessä tyhjäksi. Kaupoissa oli vähän halvempaa, teki mieli shoppailla päättömästi.

Vaikka olen opiskellut saksaa ikuisuuden, on kielitaitoni ihan kehno, ja sekös harmittaa. Kun menin lounaalle, istui samaan pöytään kymmenvuotias poika äitinsä kanssa. Poika yritti jutella minulle saksaksi ja vastailin epämääräisellä sekoituksella saksaa, hollantia ja englantia. Puolet ajasta emme ymmärtäneet toisiamme lainkaan, mutta tyyppi jaksoi kärsivällisesti toistaa yksinkertaisia lauseita ja kohtaamisesta jäi tosi iloinen olo. Yritinpähän ainakin.

En ollut ikinä ennen käynyt Saksassa. Takaisin tullessani päätin, että sinne pitää ehtiä uudelleenkin. Ehkä muutaman kerran jälkeen saan kahvini tilattua ymmärrettävästi saksaksi.

// Went to Aachen, Germany, yesterday. I was frustrated with my german. I would be cool to actually be able to use a language that you have been studying for years.

Täydellinen päivä

Eilen kaikki tuntui tosi kivalta. Tiedättehän, sellainen tunne, kun on jotenkin ihan erityisen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassa. Oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä kaiken lisäksi, ihana lämmin auringonpaiste, joka tekee kaikesta kevyttä ja helppoa.

Aamulla tapasin belgialaisen kaverini asemalla, siitä meidät noukittiin auton kyytiin ja ensin mentiin luistelemaan. Kiitos Suomen peruskoululle, sillä vaikken mikään taituri jäällä olekaan, vaikutin belgialaisiin verrattuna suorastaan lahjakkaalta, osaanhan luistella myös takaperin. Jäähallista auringonpaisteeseen, olutpullo auki ja takaisin autoon.

Hurautettiin kaupungin laidalle kaverini kaverin luokse. Grillibileille paikka oli ihan täydellinen: hassu, vinokattoinen vanha talo ja sen iso puutarha, jonka nurkassa oli myös kanahäkki (!). Pihalle oli raahattu kunnon stereot ja pitkä pöytä, jonka ääreen kerääntyä. Pörheä kissa hiippaili ympäriinsä tärkeän näköisenä. Naapuritalon pihassa lapset hyppivät trampoliinilla.

Olen uusien ihmisten kanssa alkuun vähän epävarma, eikä kielimuuri ainakaan helpota, mutta porukka oli ihan älyttömän kivaa. Rentoja tyyppejä, joiden seurassa ei tuntunut yhtään kiusalliselta, vaikka keskusteluista tajusin lähinnä sanan sieltä täältä. Opin ainakin kuusi uutta sanaa hollantia, pelattiin mölkyn tapaista palikanheittopeliä, grillailtiin, kiivettiin puuhun.

Illan pimentyessä kerättiin muoviset puutarhatuolit nuotiopaikan ympärille, istuttiin ringissä, poltettiin tupakkaa, juotiin viimeiset oluet. Savunhaju tarttui villapaitaan ja hiuksiin. Lopulta ahtauduttiin auton takapenkille, ajettiin takaisin kaupunkiin.

Jotenkin se vaan häkellyttää, että noin vain nämä tyypit ovat valmiita ottamaan ihan vieraan ulkkarin mukaan menoon. Aihetta kiitollisuuteen, todellakin.

// Perfect day: barbecue with belgians.

Terveisiä Gentistä!

Lauantaiseen tapaan hypättiin tänään aamulla junaan ja suunnattiin kaupunkiretkelle. Tällä kertaa vuorossa oli Gent kahden kaverin kanssa. Tykkäsin kaupungista, se oli sopiva iso, mutta silti melko helposti haltuunotettavissa. Pienessä porukassa oli mukava liikkua, pääsi etenemään omaan tahtiin.

Kierrettiin alkuun "pakolliset" kirkot, kellotornit ja linnoitukset. Vähän alkaa tuntua siltä, että kun on muutaman keski-eurooppalaisen kaupungin nähnyt, alkavat ne toistaa itseään. Jokaisesta niistä löytyy nättiä tönöä, toria ja turistikrääsää ihan tarpeeksi.

Gentissä päästiin kuitenkin vähän pintaa syvemmälle ja enemmän omia kiinnostuksenkohteita ni sivuavaan suuntaan. Pistäydyttiin esimerkiksi designmuseossa, jossa spottailin suomalaista suunnttelua ja veikeässä nykytaidemuseossa, jonne päästiin ilmaiseksi sisään, kun tultiin paikalle vain puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.

Kierreltiin myös kivoja kauppoja, vintagea ja modernimpaa designia. Erityisesti mieleen jäi putiikki, jossa vahtia piti lempeä, laiskanpulskea bulldoggi. Gentissä on myös paljon tosi siistejä, luvallisia graffitiseiniä. Olisin voinut viettää koko päivän kuvaten graffitien edessä, tänne on ehkä päästävä kameran kanssa uudelleen...

Lounastettiin pidemmän kaavan mukaan, kivasta italialaisesta raflasta sai tosi hyvää pizzaa. Quattro formaggi sai jopa meikäläisen juusto-kiintiön hetkeksi täyteen, saavutus. Ollaan menossa samojen mimmien kanssa Pariisiin keväämmällä, joten jälkipalaksi käytiin vetämässä harjoittelumielessä macaron-leivoksia, nam!

Tämän illan olen ottanut iisisti, kirjoitellut postikortteja ja tyhjännyt kameraa. Huomiseksi minut on kutsuttu belgialaisen kaverini kaverin grillibileisiin. Olen tosi innoissani, koska kyseessä ovat paikallisten kekkerit. Vaihdossa ollessa sitä jämähtää helposti pelkkään kansainväliseen vaihtariporukkaan, mutta itse ainakin teen parhaani tutustuakseni myös belgialaisiin, kun kerta Belgiassa ollaan.

// Saturday city trip to Ghent, such a cool place. Old churches and castles, but also design and street art.

Kuulumisia

Päivät juoksee ihan hurjaa vauhtia. Ihan hullua miettiä, että nyt on jo maaliskuu. Belgiaa on nyt takana kokonainen kuukausi.

Viime viikonloppuna käytiin Hollannissa, Maastrichtissa. Alkuviikosta viimeistelin yhtä lehti-projektia hampaat irvessä. Kenkutteleva InDesign  ja viime tipassa tulleet jutut stressasivat, mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun paketti lähti painoon. Ilmeisesti painosta ulos tullut tekele on ihan kelvollinen, odottelen vielä omaa kopiotani postiluukusta.

Tällä viikolla olen istunut luennoilla, vieraillut Euroopan parlamentissa, kiipeillyt paljon, käynyt (kehnoilla!) treffeillä, katsomassa palestiinalaisen elokuvan, juonut viiniä ja olutta (alan vähitellen oppia oluenjuojaksi!) ja kummastellut paikallisia ruokakauppoja. Kun sekä tulppaanikimppu että viinipullo maksavat kumpanenkin kaksi ja puoli euroa, ei tarvitse paljoa miettiä, lähtevätkö mukaan.

Tänään kävin lainaamassa kaverini pesutupaa, nyt on puhtaita vaatteita taas pariksi viikoksi. Istuttiin teekupin äärellä ja suunniteltiin tulevia reissuja. Huomenna suuntana on Gent.

// It's hard to believe that I've been in Belgium for a month now!