Vuoden vaihtuessa

Alkaa olla loppusuoralla, vuosi 2014. Ihan kelpo vuosi. Paljon iloa ja aurinkoa, seassa vähän ankeampiakin hetkiä. Olen oppinut paljon ja kasvanut paljon, tehnyt töitä ja saavuttanut tavoitteita. Silti on tuntunut siltä, että jotain tässä odotellaan, että jotakin on vasta tulossa.

Ensi vuonna tiedossa on muutoksia, kenties isoimpana niistä lähtö viideksi kuukaudeksi Belgiaan vaihtoon. Olen varma, että ihmeteltävää ja koettavaa riittää, siispä silmät ja sydän auki matkaan. Ihanaa uutta vuotta!

// Happy new year! 

Tänään mä en haluis nousta ylös ollenkaan

Loma. Mitkä ihanat neljä kirjainta, jotka minun kohdallani pitivät joulun aikaan sisällään yhdeksän (9!!!) kokonaista päivää, joiden agendalla oli vain ja ainoastaan joutenolo.

Erityisesti käytin aikaa syömiseen ja nukkumiseen. Lomalla ehti myös katsella elokuvia ja lukea kirjoja, joita ei ole syksyn aikana ennättänyt. Näin ystäviä ja sukulaisia kaikessa rauhassa ja sen sellaista.

En ole pitänyt varsinaista lomaa sitten kesän 2013, jolloin vahingossa töiden loppumisen ja opiskelun alkamisen väliin jäi viikon verran luppoaikaa. En yleensä myöskään kaipaa varsinaisesti "lomaa", sillä pidän kivojen ja kiinnostavien juttujen täyttämästä arjestani, vaikka se kiireistä onkin.

Tämä syksy on kuitenkin ollut jotenkin erityisen vauhdikas, joten lomalle tuntuu nyt olevan tosissaan tilausta. Olen ollut monessa mukana, tehnyt ja järjestänyt ties mitä, juossut ja junaillut paikasta toiseen. Reilu viikko vapaata vastuista ja velvollisuuksista, ja nyt tuntuu, että jaksaa taas paremmin.

// Holiday, what a wonderful word. Nine (9!!) days spent mostly on the countryside, doing absolutely nothing but sleeping and eating.

Mitäpä jos

Tämän viikon käynnistäminen on ollut vaikeaa, vaikka mennään jo yli puolivälin. Pääni on jokseenkin solmussa ja unirytmi keikahti viikonlopun jäljiltä ihan vinksalleen. Olen useampana iltana tuijotellut kelloon vielä kahden pintaan ja mikään määrä kahvia ei tunnu riittävän aamuista selviytymiseen... 

Eilen vietin ensimmäistä vapaata arki-iltaa suunnilleen kolmeen viikkoon. Pesin pyykkiä, varasin pitkästä aikaa saunavuoron, poltin kynttilöitä ja ihan vaan chillailin itse itseni kanssa villasukat jalassa. 

Illalla pistin vielä pyörimään uudehkon romcomin What if. Harry Potter Daniel Radcliffe, nokkelaa dialogia ja juoni, joka ei laita ärsyttämään aivottomuudella mutta ei myöskään vaadi kummoista keskittymistä. Ei mitään perus-hollywood-huttua, vaan varsin kelpo pätkä. Kannattaa katsoa!

// Chilling with myself. What if was totally worth watching.

Viikko kolmessa kuvassa

Viime viikko tiivistettynä muutamaan puhelimesta löytyneeseen otokseen. Pääasiassa painelin puolijuoksua paikasta toiseen. Keskiviikkona käväisin pikaisesti Helsingissä, ihana Mew soitti Tavastialla. Niin järjettömän hyvä keikka, vau!

Torstaina aamu-uninen koira jäi torkkumaan, kun itse lähdin takaisin Tampereelle. Viime viikolla pidettiin myös Tampere Human Rights Film Festival, ei ole tullut aikoihin istuttua elokuvissa. Torstainen dokumentti Meksikon vesihuollosta jätti jälkeensä lähinnä maailmantuskaa, sunnuntain padoista kertonut Damnation puolestaan aiheutti halun lähteä retkeilemään jonnekin.

Perjantaina ainejärjestöni vietti vuosijuhliaan. Paljettimekon lisäksi kuvassa Mansen mahtavimmat mimmit. Lauantainakin tuli istuttua iltaa ja Klubillehan silloinkin päädyttiin. Tipaton tämä viikko alkaa tuntua hetki hetkeltä paremmalta idealta parin päivän dagen efter -putken jälkeen...

Eilen illalla istuin vielä kotitekoisen sushikattauksen äärellä,  nyt yritän taklata maanantaita kahviämpärillisen kera.

// Busy week, so much fun and a bit too much drinking...

Lundian sisustusbrunssilla

Tampereen blogiskenellä taitaa mennä aika huonosti, kun meikämuija kelpaa sisustustilaisuuteen vieraslistalle. Mutta, en valita, vaan ihan uteliaisuudesta suuntaisin tänään aamusella Lundian toimistolle.

Lundia brändinä herättää minussa mielikuvia kotimaisuudesta ja tietenkin niistä klassikko-hyllyistä. Oli kiva kuulla, että tuotteet valmistetaan yhä Suomessa, pienissä erissä. Eettisyys ja ekologisuus tuntuivat olevan ihan tosissaan Lundialle tärkeät arvot, eivätkä pelkkiä mainoslauseita.

Paikalla oli sisustusarkkitehti Joanna Laajisto, jonka suunnitelema uusi Lundia System –säilytyslaatikkosarja on juuri tullut myyntiin. Laajisto kertoi inspiraatiostaan, urastaan ja tekemistään projekteista. (Niiden joukkoon kuuluu esimerkiksi Minna Parikan Aleksanterinkadun i-h-a-n-a liike!) On tosi kiinnostavaa kuulla erilaisia uratarinoita, kun itsekin pohtii kovasti, mikä minusta oikein tulee isona. Varsinkin luovien alojen ihmisiä on ilo kuunnella, kun työhön suhtaudutaan todella tunteella.

System-laatikot vaikuttivat näppäriltä, varsinkin, jos inhoaa ympäriinsä seilaavaa pikkusälää yhtä vankasti kuin allekirjoittanut. Värivaihtoehtoja on toistaiseksi kolme: mintunvihreä, syvä sininen ja täydellinen harmaa. Tulevaisuudessa näkisin mielelläni myös mustia ja valkoisia laatikoita!

Kotiinviemisiksi brunssilta saatiin goodie bagit, joista löytyi keskikokoinen System-laatikko. (Onpa muuten hassua kirjoittaa tällaisia blogi-kliseitä itse; brunsseja ja lahjaksi saatuja juttuja. Jätin sentään croissantit kuvaamatta!)

// I started this morning with a brunch at Lundia, when they introduced the new Lundia System - boxes.

Ravintolavinkki Tampereelle: Sitko Pizza & Bar

Ehdin vihdoin testaamaan uuden Sitko Pizza & Barin lauantaina Lost in musicin keikkojen lomassa. Suunnattiin Näsilinnankadulle alkuillasta ja ilmeisesti ajoitus oli varsin kelpo, sillä ruokailumme aikana paikka täyttyi vauhdilla ja jono tiskille ulottui lähes ovelle asti.

Sitkosta lienee mahdotonta kirjoittaa vertaamatta sitä Helsingin Putte'siin, jossa kävin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa. Samanlainen konsepti ja tyyli yhdistävät paikkoja, mutta Sitko on omaan makuuni hienostuneempi ja siistimpi. Myös itse asiassa, eli tietenkin pizzoissa, vetää Sitko pidemmän korren.

Lista on maltillisen mittainen, vain 6 pizzaa, joista peräti puolet on myös vegelle sopivia. Itse päädyin pikkunälässä klassikko-Margaritaan. Odotukset olivat melko korkealla, sillä olen kuullut Sitkosta pelkkää hyvää. Tällä kertaa odotukset myös täyttyivät: loistava pohja, sopivasti paistettu, hyvää juustoa ja maukas kastike.

Paikan ainut miinus on, että omasta lukaalistani katsottuna se sijaitsee aivan väärällä puolella koskea - tamperelaiset tajuaa - eikä normaalien arkireittieni varrella. Koska tykkäsin Sitkossa sekä safkasta että tunnelmasta, uskon, että tulen tästä maantieteellisestä haasteesta huolimatta käymään siellä uudelleenkin.

// Sitko Pizza & Bar: the best pizza in Tampere, for sure.

Geneve: kaunista ja kallista

Takana viisi varsin intensiivistä päivää Sveitsinmaalla. Jotenkin matkoista kirjoittaminen on minulle vaikeaa. Kun on itse kokenut ja nähnyt paljon uutta, on sitä vaikea muokata sellaisiksi sanoiksi, joista joku toinenkin voisi saada kiinni.

Genevestä tuli vähän mieleen siistimpi ja rauhallisempi Rooma. Se oli kaupunki, jollainen tulee mieleen, kun joku sanoo "Keski-Eurooppa". Nättejä vanhoja taloja ja katuja, pieniä kuppiloita vähän joka kulmalla. Tyylikkäitä ihmisiä ja kaduilla kuuli puhuttavan useita eri kieliä.

Itse tyykään ehkä vähän särmikkäämmistä paikoista, en oikein löytänyt Genevestä sellaista persoonallista otetta, joka erottaisi sen muista vastaavista kaupungeista. Toisaalta, monikulttuurisuus ja sijainti varmasti vaikuttavat tähän, kun paikka on eri suunnista saapuvien ihmisten kohtauspiste, ei sinne ehkä muodostukaan niin omaleimaista tunnelmaa.

Käytiin vierailuilla monissa isoissa organisaatioissa, WTO:lla, Punaisella Ristillä, Unicefilla jne. Ainejärjestön järjestämän reissun teemana oli työelämä, joten kuultiin kiinnostavia uratarinoita ja mahdollisuuksista itse joskus päästä tuollaisiin paikkoihin duuniin. Todella antoisia ja innostavia käyntejä.

Vaikka omat opintoni eivät ole vielä valmista nähneetkään, tuli sellainen olo, että jo tässä vaiheessa tehdyillä valinnoilla pystyy vaikuttamaan tuleviin työllistymismahdollisuuksiinsa paljon. Myös visiteeraamiemme organisaatioiden toiminnasta oppi paljon uutta.

Genevessä hyvää oli esimerkiksi joukkoliikenne, olen ehkä keskivertoa enemmän täpinöissäni toimivasta ja modernista raitiotieverkosta - sama Tampereelle, tänks! Safka oli hyvää ja kasvissyöjälläkään ei ollut mitään haasteita täyttää vatsaansa. Kallistahan tuolla oli, mutta ei ihan niin järjettömän kallista, kuin etukäteen pelkäsin. Tietyissä jutuissa hinnat olivat kuitenkin ihan maltilliset, muutamalla frangilla sai esimerkiksi erittäin kelpoja viinejä.

Kannatti mennä, mutta tuskin tulee toiste käytyä. Ja voi elämä, minkä matkakuumeen tämä reissu nostatti.

// 5 days in Geneva.

Matkaan lähden

Passi, hammasharja ja leikkirahan näköiset frangit pakattuna, kohta kohti lentokenttää!

Ainejärjestön järkkäämä matka Geneveen starttaa tänään. Ohjelmassa niin vierailuja eri organisaatioihin kuin vapaata hengailua. Ei tarvinne sanoa, että olen innoissani! Olen potenut pahemmanlaatuista matkakuumetta jo pidempään, joten tämä toimii oivana ensiapuna.

Sveitsistä en tiedä juuri mitään, mutta väliäkö tuolla. Mukaan pakkasin pelkät käsimatkatavarat. Mitä sitä nyt viideksi päiväksi muuta tarvitsee, kuin pari vaihtopaitaa. Viime viikko oli stressaava ja kiireinen, joten toivon lähinnä rentouttavaa reissua.

// Off to Geneva!

Hyvin suunniteltu

Olen etsinyt pidempään Leviksen farkkupaitaa. Kun sanon pidempään, tarkoitan useampia kuukausia. Hyvin suunniteltu on puoliksi vaatekaapissa... Yksi mutsilta nyysitty vintage-Levis minulla jo on, mutta sitä ei juuri tule käytettyä, paita kun on sen verran oversize (eli ihan liian iso).

Säännnöllisen epäsäännöllisesti olen kiertänyt kirppiksiä ja selannut huuto.netiä, mutta sopivaa paitaa ei ole käytettynä osunut kohdalle. Naisten malleja Levi's-paidoista on ollut todella huonosti saatavilla Tampereella edes kaupoissakaan.

Tänään satuin liikkumaan pitkästä aikaa kosken toisella puolella ja pistäydyin Sokokselle. Kannatti selkeästi jahkailla tämän kanssa, sillä siellä se odotteli, yksinäinen vaalea farkkupaita. Asiakasomistajapäivien alennuksen jälkeen hintakin oli hieman lapun alkuperäistä lukemaa maltillisempi.

En ole pitkään aikaan ostanut vaatteita uutena, jolloin kirpparihintoihin verrattuna tämä silti vähän kirpaisi... Noh, toivon meille pitkää yhteistä taivalta.

// I've been craving after Levi's denim shirt for months, now I finally found a nice one. 

Rillipää

Hankin joku aika sitten uudet silmälasit. Roimassa alennuksessa olleet Armanin kehykset ovat viihtyneet siitä lähtien nokallani jokseenkin kaiken valveillaoloaikani.

Jännä myös, miten paljon meikkaaminen on vähentynyt uusien rillien myötä. Silmien rajaus jäi saman tien pois, ja jossain vaiheessa jäi myös ihon puuterointi. Isot kehykset vievät ihan kaiken huomioin naamassani, joten vähemmälläkin pakkelilla pärjää.

En ole mikään erityisen innokas kosmetiikan kanssa läträäjä, varsinkin aamuisin valinta oman naaman kanssa nysväämisen ja nukkumisen välillä on helppo. Silti ihan täysin meikittöminä päivinä sitä tuntee jotenkin olevansa vielä tavallistakin enemmän typerien ulkonäköpaineiden yläpuolella.

// New specs, loving them!

Paluu arkeen

Helsinki-viikko oli ja meni, lomailu tosin oli yllättävän kiireistä puuhaa, kun yhteen viikkoon yritti sulloa monta juttua pääkaupunkiseudulla.  Nyt on ihan kiva olla kotona Tampereella taas, tästä alkaa sitten alkaa uudenlaisen rutiinin opettelu, kun töiden lisäksi opinnotkin alkavat aktiivisemmin. Eiköhän se siitä.

Olin eilen ensimmäisellä ruotsin tunnilla kolmeen vuoteen. Jännitin etukäteen kamalasti, mutta näköjään en ollutkaan unohtanut ihan kaikkea, enkä todellakaan ollut ryhmän ainut, jolla oli vähän käynnistymisvaikeuksia. Vähän tosin saksaa meinasi tunkea joka välistä ruotsin sijaan...

Sekä poikakaveri että mutsini reissailivat viime viikolla ja tuliaisiksi sain kivoja lehtiä. Paljon mukavampaa kielitreeniä, kuin mitkään tehtävät. Suomalaiset lehdet ovat vähän ärsyttäneet viime aikoina, pelkkää mainosta mainoksen perään ja tylsiä juttuja. Ehkä se on vain itselle hankalampi kieli ja tuntemattomampi konsepti, joka saa monet ulkomaiset aviisit vaikuttamaan jotenkin paremmilta ja laadukkaammilta.

Nyt kipaisen luennolle ja sitten duuniin, lokoisaa tiistaita!

// I was very nervous about swedish course that started yesterday, but it went okay. Although practising new words from a fashion magazine is a lot more funnier than in a classroom...

Loman tarpeessa

Siinä se möllöttää, nimittäin koirakaveri, joka on ollut seuranani tämän viikon. Itsekin olen viettänyt tämän päivän lähinnä sängyn pohjalla koomaten, ystävien tupaantuliaiset eilen vaativat veronsa. Mainio ilta, ihanat ihmiset.

On muuten pitkästä aikaa ihan oikealla kameralla otettu kuva suttuisten iPhone-räpsyjen sijaan. Olen koko kesän luullut, että kamerani on rikki, kun kuvien siirto tietokoneelle ei ole ottanut onnistuakseen. Nyt kun kokeilin, kuvat kuitenkin siirtyivät ihan normaalisti. Kummallista, mutta pääasia, että toimii.

Maanantai jää ensi viikon ainoaksi työpäiväksi, kun tiistaista eteenpäin suuntaan Helsinkiin ensin pariksi päiväksi opiskeluihin liittyvään tapahtumaan ja sitten ihan vain mini-lomalle. En ole pitänyt koko kesänä päivääkään lomaa, joten pieni irtiotto duuneista on todella tarpeen.

Nyt vielä iltalenkille, heippa!

// Furry little friend is visiting me and my camera ain't broken even if I thought it was.

Mitäs tässä

Hmm. Mitähän kaikkea sitä on tullut tehtyä, kun ei ole kirjoittaakaan viitsinyt. (Tämäkin naputtelin päivällä töissä, siellä kun ei oikein hommia riitä...)

Niin, kesä. Tässä tärkeimmät: kävin festareilla Muuramen metsässä ja Flow'ssa (ensimmäinen lienee kesän paras viikonloppu ja jälkimmäinen vähän pettymys), hengailin tavallista enemmän Tampereella, söin paljon Minetti-jäätelöä, ostin kauniin mekon, retkeilin parhaassa seurassa Suomenlinnaan, kävin pari kertaa uimassa koskessa, reipastuin sosiaalisen elämän kanssa ja näin ystäviä, pidettiin Ravintolapäivänä meksikolaista ravintolaa, kävin siskon kanssa Särkänniemessä, kapusin hevosen selkään toista kertaa tänä vuonna (auts, miten sattui jalkoihin pari seuraavaa päivää!) ja muuta sen sellaista. Aika meni nopeasti, mutta ei liian.

Syksy sitten. Tähän mennessä se on tuonut mukanaan pari saksalaista vaihto-opiskelijaa (ja tänään saapuu vielä yksi belgialainen), joiden kotiutumista Tampereelle allekirjoittaneen olisi tuutorin ominaisuudessa tarkoitus edesauttaa. Olen jo kunnostautunut salmiakin sekä Fazerin sinisen syöttämisessä ja yrittänyt parhaani mukaan vastata kysymyksiin Ahvenanmaan-matkailusta saamelaiskulttuuriin.

Kunhan kurssivalintani lopullisesti selviävät, alkavat ensimmäiset luennotkin pian. Vielä viimeiset pari viikkoa ajatus yliopistolle palaamisesta on tuntunut tuskaisen vastenmieliseltä (sanoisin, että on vähän motivaatio-ongelmia, ellei se olisi vuosisadan vähättelyä). Kuitenkin nyt, opintosuunnitelmaa ja kurssivalintoja pitkään hinkattuani olen saanut kasaan sellaisen paketin, jolla saan kandintutkinnon neljässä vuodessa jotakuinkin kunnialla pakettiin ja sitten voin hyvillä mielin toivottaa Tampereen yliopistolle sayonara.

Joten, henkilökohtainen ryhtiliike opintojen suhteen on syksyn agendan ykkösprioriteetti. Sen ohella jatkuvat myös molemmat duunit, kasa luottamustoimia ja muita sekalaisia hommia, joihin olen erehtynyt lupautumaan. Jos selviän uuteen vuoteen järjissäni, aion palkita itseni ruhtinaallisesti.

// That was summer, and now time to look ahead to autumn.

Painovoimaa vastaan

Kävinpä viikonloppuna laskuvarjohyppäämässä ja se oli lyhyesti sanottuna siisteintä ikinä!

Ilmailua harrastava paras kaverini on pitkään yrittänyt houkutella meikäläistä laskuvarjohyppäämään.    Rakastan korkeita paikkoja ja kunnon adrenaliiniryöppyjä tuottavia lajeja ei ole viime aikoina tullut harrastettua, joten ajatus houkutteli. Kun syntymäpäivät vielä lihottivat sopivasti lompakkoa, varasin hypyn ja lauantai-aamusta suuntasin  Malmin lentokentälle.

Etukäteen luulin jännittäväni paljon enemmän, mutta tandem-hyppy oli lopulta aika vain ja ainoastaan kiva kokemus. Lentokoneen noustessa keskityin lähinnä maisemien katseluun ja kun sitten tuli aika hypätä ulos koneesta kaikki meni tosi nopeasti. Vapaan pudotuksen tunnetta en edes yritä kuvailla, uskomattoman mahtavaa. Melkein puoli minuuttia täysiä alas taivaalta, niiiiiiin järjettömän siistiä.

Varjon varassa kaartelukin oli ihanaa. Aurinko paistoi ja Helsinki oli ilmasta niin kaunis. Jos olisin enemmän rahoissani, marssisin saman tien laskuvarjohyppykurssille, vielä siistimpäähän tuo varmaan olisi, jos olisi koko ajan vastuussa itse itsestään, eikä vain turistina mukana keikkumassa. Virnuilin seuraavat loppupäivän naama hangonkeksinä, oli kyllä kiistatta vuoden makein juttu.

// Skydiving,  definitely the most coolest thing I've done this year. It was simply awesome!

Ollaanko tämä kesä näin

Viikonloppu meni maalla lorvaillessa, mummon syntymäpäivät, kasa serkkuja ja sukulaistätejä, perusmeininki. Kermakakkuöverit ja iki-ihana kissanpentu kruunasivat kelpo viikonlopun. (Teki mieli pakata pieni suloinen karvapallero mukaani Tampereelle, mutta maltoin sitten kuitenkin jättää sen maalle, olenhan loppupeleissä kuitenkin enemmän koiraihmisiä.)

Lauantai-iltana laiturinnokassa istuessani kesä-idylli oli aika täydellinen. Lyhyt juoksulenkki, sauna ja järvi, kyllä rentoutti. Tykkään olla mummolassa, siellä kaikki pysyy aina ennallaan. Sellaisessa aavistuksen nostalgisessa ja äärimmäisen huolettomassa lapsuuden kesät -mielentilassa on hyvä olla, asiat ovat yksinkertaisia ja kevyitä eikä mitään jaksa murehtia liikaa.

Toisaalta maalla huomaa myös, ettei minusta olisi kokopäiväisesti tuollaiseen arkeen. Vaikkei sukuni mitenkään erityisen konservatiivinen olekaan, ei modernin itsenäisen naisen aatemaailmaani mahdu tietynlaiset perinteiset tavat ja asenteet, joita tuossa porukassa paistaa läpi. Varsinkin, kun puolet suvustani on päättänyt lisääntyä samaan aikaan, on vauva-perhe-lässytilään määrä vähän ahdistava.

Mutta joo, myöhästyneistä junista huolimatta palasin eilen illalla Tampereelle ja maanantai on kulunut toimistolla matelevan hitaasti. Kohta pääsen kotiin, ja seuraavaksi aion karata puistoon loikoilemaan.

PS: Voi Flow Festival, mitä menit tekemään. Sinne katoavat taas meikämimmin roposet, sillä Manic Street Preachers nyt vain yksinkertaisesti on pakko päästä näkemään.

PPS: Tatuointini oli poimittu Buzzfeedin listalle. Onneksi on sentään "incredible tattoos" eikä mikään "most horrible tattoos" -juttu.

// Weekend on at my grandparents place. Oh, how I wished to take the cutest little kitten with me to the city...

The fault in our stars

Kirjojen pariin on tullut palattua ja mikä olisikaan pehmeämpi alku, kuin hypetetty teiniromaani. Niinpä nappasin juhannuslukemiseksi mökkireissua varten rautatieaseman kirjakaupasta mukaan John Greenen The fault in our stars -kirjan.

Nyt-liite tituleerasi teoksen pohjalta tehdyn elokuvan vuoden nyyhkyleffaksi. Kirja kyllä herkisti, mutta taidan silti kutsua syöpää sairastavista nuorista kertovaa kirjaa kevyeksi luettavaksi. Vaikka päähenkilöt Hazel ja Augustus ovat kuolemansairaita, on dialogi nokkelaa ja huumori mustaa.

Pidän siitä, että syöpä-nuoria ei glorifioida mystisiksi sankareiksi, jotka taistelevat kunniakkaasti loppuun asti. Kirjassa syöpä ole ainoa asia, joka määrittää päähenkilöiden persoonallisuutta. Kipua ja kärsimystä kirjassa ei ole mitenkään siloteltu, mutta niillä ei myöskään mässäillä. Sairaus on koko ajan olemassa taustalla, vaikka sitä ei koko aikaa alleviivata.

Hahmot, niin Hazel ja Augustus kuin kaikki sivuhenkilöt ovat niin elävän tuntuisia, että välillä unohtuu, että he ovat kaikki fiktiivisiä henkilöitä. Hysteeriset vanhemmat, juoppo kirjailija, tukiryhmän uskonnollinen ohjaaja, jokaisella sivuhenkilöllä on oma merkityksensä tarinassa.

Joissakin kirjoissa on aivan yhdentekevää, mitä päähenkilöille lopulta käy. Tässä kirjassa Hazeliin ja Augustukseen kiintyy todella ja heidän vaikeuksiaan on hetkittäin vaikea lukea, niin paljon toivoin sympaattisten hahmojen parasta. Juuri hahmojen erinomaisuus tekee tästä kirjasta paljon suuremman, kuin vain hypetetyn teiniromaanin.

Luin TFIOSin alkuperäiskielellä englanniksi. Suosittelen samaa muillekin, jos kielitaito vain riittää. Greenen kielenkäyttö on taidokasta ja sanavalinnat niin osuvia, että kääntäjällä ei varmasti ole helppoa.

Samanniminen elokuva saa ensi-iltansa parin viikon sisään. Nyt kun olen kuvitellut hahmot ja tarinan lukiessani mieleeni, en ole varma, haluanko nähdä elokuvaversiota. Ehkä joskus muutaman kuukauden päästä, kun yksityiskohdat eivät enää ole niin kirkkaina mielessä.

// Yeah, I read TFIOS too. And loved it, of course.

Rakkaus kuuluu kaikille - Helsinki Pride 2014

Jostain syystä Pride-kulkue on jäänyt muutamana viime vuonna väliin, mutta tällä kertaa lakivalikunnan viimeviikkoinen perseily, ihana aurinkoinen sää ja kaikki mukana menossa olevat tutut tekivät paikalle ilmaantumisesta itsestäänselvää.

Niinpä lauantaina suunnattiin Senaatintorille. Poikaystävä oli kuvaamassa Amnestyn blokkia ja itse liityin puolueen porukkaan. Paikalla oli niin älyttömän paljon väkeä, että jouduimme odottamaan reilut puoli tuntia kulkueen alusta ennen kuin pääsimme edes liikkeelle kohti Koffin puistoa.

Yli 20 000 ihmistä oli yli kaksinkertaisesti enemmän, kuin viime vuonna kulkueessa. Ihan uskomattoman hienoa, miten niin moni on kokenut tärkeäksi lähteä kadulle tärkeän asian puolesta. Varsinkin, kun suomalaiset yleensä eivät lähde osoittamaan mieltään juuri mistään suurina massoina.

Mitä minä enimmäkseen heterona itseäni pitävä tyyppi koen Prideen osallistumisellani sitten saavuttavani? Sen lisäksi, että pidän yhdenvertaisuuttaa ja esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain ihmisoikeusaspektia todella merkittävänä, ovat syyt isolta osin puhtaasti henkilökohtaiset.

Minulla on monia sellaisia ystäviä, joita asia koskettaa heidän jokapäiväisessä elämässään. Sellaisia ihmisiä, joiden en halua joutuvan kokemaan syrintää missään tilanteissa. Sellaisia ihmisiä, joiden häihin haluan mahdollisimman pian saada kutsun. (Nimenomaan häihin, enkä mihinkään hemmetin parisuhteen rekisteröintijuhliin. Autoja rekisteröidään, ei parisuhteita!)

Pride on tapahtumana aivan mahtava, niin paljon iloa ja värejä, avarakatseisuutta ja ymmärrystä, rakkautta ja rohkeutta olla juuri oma itsensä muiden mielipiteistä välittämättä. Asennetta, josta jokainen seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta voisi ottaa opikseen.

// Helsinki Pride last saturday, more than 20 000 people marching for the equal right to love.

Hei heinäkuu

Kesäkuu, minne menit? Tule takaisin! (Mielellään lämpimämpänä, kiitos!)

Olen ollut uppoutuneena kahdeksasta-neljään -arkeen jo pari kuukautta ja vieläkään ei ota sujuakseen. En ymmärrä, sillä viime kesänä rytmissä pysyminen tuntui jotenkin paljon kevyemmältä. Viikonloppuisin tulee huideltua ympäri Suomea, kun arkisin ei tunnu saavan töiden lisäksi tehtyä yhtään mitään. Tämän seurauksena alkuviikot menevät lähinnä univeloista toipumiseen...

Noh, se siitä pakollisesta kitinästä, elämä on kuitenkin kohdellut muutoin mukavasti. Tässä jokunen otos siitä, mitä viime aikoina on tullut tehtyä:

Täytin vuosia ennen juhannusta ja syntymäpäiväni kunniaksi Olavi Uusivirta tuli Tampereelle soittamaan. (Asialla saattoi toki myös olla vähän jotain tekemistä Radio Novan kesäkiertueen kanssa... Ihan vähän.)

Juhannuksena lähdettiin mökille. Koira ja kummityttö kirmasivat pitkin pihaa, poltettiin kokkoa ja pää tyhjeni mukavasti. En ole mitenkään suuri mökkeilyn ystävä, mutta pitäähän sielläkin kerran kesässä käydä ja mikä siinä hyvässä seurassa ollessa.

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. En ole varmaan viimeiseen pariin vuoteen lukenut niin paljon kaunokirjallisuutta, kuin viimeisenä parina viikkona. On aivan ihanaa, kun pitkän lukemattoman jakson jälkeen sitä löytää itsensä sellaisten kirjojen parista, joita ei malta laskea käsistään. Kirjaesittelyitä on tännekin tulossa myöhemmin ja muutenkin postausideoita on vaikka millä mitoin, vielä kun ehtisi ja jaksaisi niitä toteuttaa... : )

// Life lately. I had my 21st birthday, spend midsummer at our cottage and visited the library after a really long time.

Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan

No, aloitetaan tuttuun tapaan sillä, että eipä ole taaskaan tullut turhan tiiviisti tänne kirjoiteltua... Hups.

Edellisviikonlopun puoluekokous oli parhainta parhautta, politiikkaa ja poreallasbileitä. Olen ehkä vähän överisti hörhö viherpiiperö, mutta on se vaan hienoa, kun on löytänyt samanmielisen porukan. Asiakysymysten ohella meno on muutenkin ihan mahtavaa, paras puolue.

Tuliaisiksi Jämsästä nappasin kuitenkin kipeän nielutulehduksen. Viikko onkin mennyt lähinnä töissä ja sairastellessa ja muuten vaan koomaillessa.

Täksi viikonlopuksi suuntasin Vihreiden nuorten kanssa huvilalle Teiskoon, virallisena agendana "kesäkokous", mutta oikeasti ohjelma koostui lähinnä lorvailusta ja hauskanpidosta parhaimpien tyyppien kera. Pelattiin Aliasta, saunottiin, kuunneltiin mitä jäätävintä ysäripoppia ja valloitettiin lähibaarin karaoke. (Olen laulanut karaokea tasan kerran elämässäni ja se oli aivan kamalaa. Silti ehdin kiikuttaa eilen biisi-lappusen menemään, mutta onneksi pilkku tuli ennen lauluvuoroani...)

Viikonloppu sai kyllä kunnon kesälomatunnelman päälle. Varvastossuissa läpsyttely ja nurmikolla loikoilu tulivat juuri oikeaan saumaan. Muutaman duunipäivän jälkeen pääsekin sitten taas mökkeilemään juhannuksena, niin sukulaisten kuin ystävien kanssa. Sitä odotellessa.

// Such a lovely weekend with the very best people. Sunshine and happiness, just what I needed.

Kesäkuu, kesäsalaatti

Uskomatonta, että nyt eletään jo kesäkuuta. Olen jumittunut mielessäni jonnekin maaliskuun tienoille, kiireen ja stressin keskelle. Työnteko on toisaalta ihan palkitsevaa, toisaalta raskasta. Toimistolla istuminen kahdeksasta neljään ja siihen päälle kaikki muut hommat imee meikän energiat ihan nollille.

Viikonloppuna tiedossa on puoluekokous, josta en ole vielä osannut innostua tippaakaan. Tekisi vaan mieli jäädä kotiin nukkumaan, vaikka tiedossa on varmasti yksi kesän parhaimmista viikonlopuista. Onneksi pian koittaa juhannus ja muutama päivä autuasta joutenoloa, sitä odotellessa.

Viime viikonlopun vietin Helsingissä. Tenttiin lukemisen (tentti muuten meni täysin penkin alle ja nyt olen opintojeni kanssa aikamoisessa solmussa) ja koiran kesätyyliin trimmauksen (piski on nyt söpömpi kuin koskaan, siltä näkyvät jopa silmät!) ohella tein kivaa kesäsalaattia, ihanan freesiä ja raikasta. Juuri sellaista, mitä kaipaan.

Kesäsalaatti

valmista salaattisekoitusta (rucolaa, pinaattia jne.)

luomumozzarellaa

cantaloupe-melonia

avokado

limen mehu

siemeniä tai pähkinöitä

Sekoita kulhossa salaatti, pilkottu mozzarella ja meloni. Pyörittele avokadon palaset limen mehussa tummumisen estämiseksi ja lisää joukkoon, heitä päälle siemeniä tai pähkinöitä halutessasi.

// Just whining about work and recipe for a summer salad.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Että sellaiset eurovaalit. Kovasta duunista ja hyvästä kampanjahengestä huolimatta tulos ei ollut kehumisen arvoinen, päin vastoin. Vaalisunnuntain istuin päivän vaalilautakunnassa ja kun ääntenlaskun jälkeen pääsin vihreiden vaalivalvojaisiin 931:een, ei tunnelma ollut kummoinen.

Harmittaa niin vietävästi erityisesti Oraksen puolesta. Mun ehdokkaani teki ihan uskomattoman kampanjan ja omistautui hommalle ihan täysin. Uskon yhä, että Oras olisi ihan loistava MEP, vaikka nyt kävi näin. (On muuten aika luksusta pystyä kampajoimaan bikinikeleissä! Kesävaalit <3) 

Eipä siinä mitään, tästä sitten eteenpäin kohti eduskuntavaaleja. On myös huojentavaa, että vaalit ovat ohi, mitä luksusta on ehtiä nukkua päiväunia, tiskata ja tehdä ruokaa ilman koko ajan päässä jyskyttävää "vaalit-vaalit-vaalit" -hulluutta. 

Toisaalta, eivätpä tekemättömät hommat tähän lopu. Kaksi duunia ja muutama rästissä oleva opiskeluhomma pitävät huolta siitä, että tekemistä riittää. Viikonlopun tosin aion ottaa täysin vapaaksi ja karata Helsinkiin lorvailemaan.

// European parlament elections were a big disappointment to Greens in Finland, byt hey, at least we got a chance to campaingn in a lovely sunny weather.

Ihan Ässää!

Onpa työnteko vaan rankkaa. Eilen duunista päästyäni simahdin neljän tunnin päikkäreille ja heräsin ilta-ysin aikaan vailla mitään tajua siitä, mikä maa, mikä valuutta. Pöllämystyneenä ja tukka pystyssä sain kuitenkin itseni siistittyä sellaiseen kuosiin, että kehtasin poistua kotoa naapuriin Telakalle.

Siellä soitti nimittäin iki-ihana Jukka Ässä, jota on tällä tontilla fiilistelty aiemmin mm. täällä. Kyseessä oli keväisen yksityistilaisuuden jälkeen ensimmäinen keikka, jonne uuden levyn ilmestymisen jälkeen pääsin mestoille. Oli jo aikakin!

Bändin kokoonpanossa oli tapahtunut vähän muutoksia, ehkä siksi tai ihan vaan omasta rättiväsyneestä tilastani johtuen eilinen ei noussut ihan timanttisimpien Ässä-keikkojen joukkoon. Kyllähän tietyt biisit rokkasivat ihan täysillä ja saivat leveän hymyn nousemaan kasvoille, toiset saivat liikuttumaan niin kuin aina. Silti ihan täydellisyyteen ei päästy.

Kelpo perjantai-ilta joka tapauksessa. Ässän musiikki vaan osuu ja uppoaa meikäläiseen, erityisesti rakastan biisien lyriikoita, niissä on arkisesta sävystään huolimatta oivaltavaa syvyyttä. Soitto kulkee vaivattomasti ja pidän siitä, että tunnelma keikoilla on aina todella aito ja vilpitön.

Tänään ohjelmassa on Ravintolapäiväilyä, pitäisi kipaista kauppaan ja alkaa leipomaan. Tuomiokirkon puistosta saa vegaanisia herkkuja, tervetuloa!

// Jukka Ässä, the best band in Tampere, played last night in my bar next door, Telakka. Today I'm participating in Restaurant Day with my friends, so better start baking right now!

Toimistorottailua ja vaihtosuunnitelmia

Heipä hei, en edes muista koska viimeksi kirjoitin, joten aika ottaa vahinko takaisin.

Mitäs tässä, kesäduuni alkoi maanantaina. Muutama ensimmäinen päivä toimistorottailua on mennyt ihan nastasti, mutta toisaalta kevään lusmuilun jälkeen pitkät työpäivät ja aikaiset aamuherätykset ovat vähän ottaneet voimille.

Koirakaverikin on ollut taas ilonani kyläilemässä. Harmi vaan, että duunipäivät ovat venyneet aika pitkiksi ja iltaisinkin on ollut paljon menoja ja otus on joutunut olemaan aika paljon itsekseen. Viikonloppuna sitten ehtii paremmin, lähdetään itse asiassa Kuopioon poikaystävän äidin luo käymään.

Mutta joo, työasioihin. Olen siis duunissa vakuutusyhtiön käsittelijänä Tampereella. On tosi kiinnostavaa olla isossa yrityksessä vertailun vuoksi, kun viime kesä meni julkisen puolen palkkalistoilla. Niin sisäinen kuin ulkoinen bisnesnaiseni ovat vielä vähän kadoksissa, mutta kaipa se tästä. Vähän olen joutunut skarppaamaan oman habituksenikin kanssa, ryönäisen hipin sijaan olen ottanut pukeutumisidoleikseni Kokoomusnuoret ja kauppiksen opiskelijat...

Toinen jännä juttu on, että vaihtohakemukselleni oli yliopiston puolesta näytetty vihreää valoa. Nyt pitää vielä saada kohdeyliopiston kanssa kaikki kuntoon, niin paikka varmistuu virallisesti. Hain siis  vuoden 2015 kevääksi vaihtoon Brysselin lähistöllä olevaan yliopistoon. Siellä on paljon EU-opintoja tarjolla, paikka vaikuttaa idylliseltä ja Keski-Euroopassa reissaamista ajatellen paljon keskeisempää paikkaa ei olekaan. 

Vähän olen ehtinyt jo liioitellun ennakkoon jännittämään, onko tutun ja turvallisen jättäminen useaksi kuukaudeksi sitten kuitenkaan niin siistiä, kuin luulen. Parisuhde ja asunto ja opintojen hidastuminen mietyttävät, mutta ehkä niitä ehtii sitten lähempänä murhetia. Joten, peukut pystyyn, että kaikki menee niin kuin pitääkin ja meikämimmi pääsee vähän maailmalle ihmettelemään.

// Random ramblings and a picture of a sleepy dog. I started working in an insurance company on monday. Also my aplication for a student exchange in an university near Brussels took a step forward.

Ravintolavinkki Helsinkiin: Kuja Bar & Bistro

Täällä taas, stadissa. Ehdin käydä pääsiäisloman jälkeen kääntymässä Tampereella kahden päivän ajan, kunnes taas piti lähteä juna-asemalle.

Ohjelmassa on ollut eurovaalibileet (sanotaanko vaikka näin, että Vihreät nuoret hoitavat sekä asiakysymykset että viihdepuolen erinomaisesti) ja muuten vain mukavaa oleskelua. Tänään kävin tekemässä Hakanimessä juttua nuorten kesätyökampanjasta ja toimittajahommien jälkeen suuntasin parhaassa seurassa myöhäiselle lounaalle Kuja Bar & Bistroon.

Safkabloggaajaksi en ole ryhtymässä, mutta ravintola-arvioista taitaa tulla tällä tontilla tapa. Kujasta sanottakoon, että paikka on sympaattinen korttelikuppila vähän ikään kuin Hakaniemen torin "takana". Sisustus on meikän makuun: rentoa, mutta huoliteltua. Tummaa puuta ja siistit teolliset kattovalaisimet sekä ihania pajunkissoja ikkunalla.

Lounasvaihtoehtona vajaan kympin hintaan oli tarjolla vuohenjuustoburgeri. Vuohenjuusto oli paistettu hyvin, mutta sämpylät olivat todella pahasti kuivahtaneet. Ranskalaisetkin olivat vähän kuivan oloiset, eikä mitenkään hyvän rapsakalla tavalla. 

Ruoassa ei varsinaisesti ollut mitään valittamissa, mutta ei myöskään tajunnanräjäyttävän superhyvää ollut. Toisaalta kiva miljöö paikkasi safkan puutteita roimasti. Suosittelen siis lounasaikaan, jos Hakanimen kulmilla tulee liikuttua. Myös lasilliselle tai parille tänne uskon jatkossa pistäytyväni, viihtyisiä istuskelukuppiloita kun ei koskaan ole liikaa.

Kuja Bar & Bistro, Hakaniemenkatu 7

// I like to eat.

Putte's - Helsingin parhaat pizzat?

Kierreltiin alkuviikosta Helsingin keskustan taidegallerioita erästä artikkelia varten ja nälkähän siinä tuli. Keskustan vakiopaikat tuntuivat vähä nähdyiltä ja kiitos Foursquaren muistin Putte'sin olemassaolon.

Pizzafriikkinä stadin parhaimmiksikin kehutut lätyt ovat houkutelleet jo pitkään, mutta jääneet jostakin mystisestä syystä testaamatta. Lounasaikaan margheritan ja salaattipöydän saa vajaalla kympillä,  joten hintakaan ei hirvittänyt.

Putte'sin miljöö on ihan kiva, ehkä vähän turhan keskeneräisen ja sekalaisen oloinen omaan makuuni, tykkään huolitellummista ja vähän valoisammista tiloista. Varsinkin salin perällä tilan tummuus jotenkin oikein korostui. Toisaalta avokeittiöstä plussat, on kiva nähdä, kun pizzoja paistetaan.

Salaattipöytä oli todella kelvollinen, varsinkin tuore ananas ja vesimeloni keräsivät pisteet. Salaattipöydässä ei tosin kerrottu, mitä mikäkin salaatteista sisälsi, mikä esim. allergiselle voinee aiheuttaa ylimääräistä vaivaa.

Mutta itse asiaan: se pizza. Margherita on sellainen lätty, ainakin allekirjoittaneen kirjoissa erottelee jyvät akanoista. Putte's ei sen perusteella noussut erinomaisten pizzojen sarjaan, vaan jäi keskikastiin. Jokin pohjassa ja kastikkeessa ei ollut ihan makuuni, olen syönyt parempiakin. Pizzan olisi myös voinut paistaa vähän rohkeammin.

Ei se huono ollut, mutta ei välttämättä stadin paraskaan. Pitänee joskus tulla testaamaan joku erikoisempi pizza, josko ne lunastasivat kovat odotukseni lounaslättyä paremmin.

Putte's Bar & Pizza, Kalevankatu 6

// The best pizzas in Helsinki, they say.

Olavi Uusivirta Korjaamolla

Voi, miten täydelliseen saumaan pääsiäisloma tulikaan. Tämä stressi-erkki on viikon verran lorvaillut Helsigissä vailla sen kummempia suunnitelmia, sähköpostia lukematta ja puhelimeen vastaamatta: hermot ovat levänneet ja elo on ollut varsin ihanaa.

Mitä sitä on sitten tullut tehtyä? Nähtyä ystäviä viinilasillisten äärellä, tehtyä kevään ensimmäinen parsapiiras (resepti uusimmasta Trendistä, oodi Eeva Kolulle!), lenkkeiltyä Töölönlahtea ympäri, seinäkiipeiltyä, kierreltyä kirpputoreja (loistolöytöjä Jäähallin kirppikseltä!) ja pyörittyä taidegallerioissa erään artikkelin tiimoilta, siitä lisää myöhemmin.

Kävimme myös ystäväni Lauran ja tämän siskon kanssa katsomassa ihanaa Olavi Uusivirtaa viime  lauantaina Korjaamolla. Meno oli energistä niin lavalla kuin yleisössäkin. Tykkään Korjaamosta keikkapaikkana, se on minusta hyvän kokoinen ja mukavan avara hämyisen luolamaisiin rock-klubeihin verrattuna.

Olavin uusi levy Ikuiset lapset on soinut Spotifystani tasaiseen tahtiin. Muutaman soittokerran se otti ensin vakuttaakseen minut täysin, mutta lopulta sitten osui ja upposi. Biisit toimivat livenäkin ja monet lempparini soitettiin, jee! Jotenkin miellän Olavin tosi voimakkaasti kesämusiikiksi, joten kesän aloittajaisiksi tämä sopi juuri mainiosti.

// Summer is coming and life is good.

Putiikkivinkki Lahteen: Petit St Louis

Lahti on jostain syystä yksi lempikaupungeistani, vaikka monilla tuntuu olevan Suomen Chicagosta vähän negatiivinen mielikuva. Vietin eilen vauhdikkaan viikonlopun jatkeeksi päivän siellä - aamupäivä meni Taitaja-tapahtumassa päivystäessä, iltapäivän kiertelin kaupungilla kummitätini kanssa.

Yksi lempikaupoistani Lahdessa on Saint Louis Store, olen löytänyt sieltä monet lempifarkkuni. Liike on avannut toisen putiikin sivummalle, samaan tilaan, jossa joskus ennen oli 2or+byYATin puoti.

Petit St Louis on hurmaavasti sisustettu ja valikoima on aivan ihastuttava: tyylikkäitä vaatteita, teetä, kosmetiikkaa, ruusulimonadi ja sitä rataa. Kaikki tuntuu tarkkaan harkitulta ja konsepti toimii. Toisaalta, miten sitä raitapaidoilla ja laatufarkuilla voisi mennä vikaan.

Jotenkin pikku-Louisissa tulee sellainen olo, kuin olisi jossakin ulkomailla. Palvelukin pelaa - juttelimme myyjien kanssa pitkään Tallinnan ravintoloista. Olen yleensä varsin pidättyväinen vieraiden ihmisten kanssa, eikä tapoihini todellakaan kuulu höpötellä kaupoissa.

Pistätykää ihmeessä, jos Lahteen päädytte.

Petit St Louis, Rautatienkatu 18, Lahti

// Petit St Louis is new and super cute little boutique in Lahti.

Ravintolavinkki Tampereelle: Roast

Eilen äitini ja siskoni olivat luonani kyläilemässä. Ilmainen ruoka on opiskelijalle aina luksusta, joten raahasin koko porukan innolla ihan kotikulmillani Tammelassa sijaitsevaan ravintola Roastiin. Opiskelijabudjetilla paikka on jäänyt testaamatta, vaikka se onkin kiinnostanut kovasti.

En joutunut pettymään, Roast oli mitä mainioin ruokapaikka. Tila on mukavan kokoinen, ei liian pieni, eikä liian suuri. Palvelu ystävällistä ja tunnelma mukava: vähän perusmättölää tyylikäämpää, mutta ei lainkaan liian fiiniä.

Listalla ties mitä herkkuja. Jäi sellainen kuva, että piipertelyn sijaan Roastista saa hyvistä raaka-aineista tehtyä kunnon ruokaa. Pihviosasto oli vaikuttava, mutta se ei näin vegenä pahemmin mieltä lämmitä. Kasvisvaihtoehtoja kuitenkin oli tarjolla useampi niitäkin, itse kokeilin tofu-halloumiburgeria.

Lauantain illanistujaisissa kumoamani viinipullo muistutteli vähän itsestään, joten tuhti purilainen ja rapsakat ranskalaiset osoittutuivat hyväksi valinnaksi. Isot tofuköntit jäävät monesti vähän mauttomiksi sisältä, mutta Roastissa tofu oli maustettu minun makuuni juuri sopivasti, samoin hampurilaisen välissä ollut kastike sopi kuvioon hyvin.

Kateellisena tutkailin myös mutsin lautasta, halloumisalaatti näytti nimittäin sekin tosi hyvältä. Ja eivät ne hinnatkaan lopulta mitenkään päätähuimaavat olleet: alle parikymppiä per naama riitti.

Rouhea Ravintola Roast, Tammelan puistokatu 34, Tampere

// My mum and sister visited me, which naturally meant free food for the poor student!

Viherpeukalo vauhdissa

Eipä tullutkaan viikkokoostetta maanantaina, vaan postaus yrittiviljelmästäni keskiviikkona. Sellaista se on.

Innostuin tosiaan viikonloppuna viherpeukaloimaan. Vanha peltiruukku ja pari säilyketölkkiä täyteen multaa ja siemenet päälle. Jo parissa päivässä vesikrassi on kasvanut huimasti ja näkyypä muissakin ruukuissa kasvun merkkejä. Kasvamassa on ruohosipulia ja basilikaa krassin lisäksi, en malta odottaa, että pääsen lisäilemaan näitä ruokiini.

Eilen viipotin vihreiden uusien illassa esittelemässä yhditystämme. Virallisen osuuden jälkeen juutuimme vielä 931:een vaihtamaan kuulumisia, väittelemään eläinoikeuksista ja pelaamaan kivaa papu-korttipeliä viinilasin kera.

Tänään aloitin aamun työhaastattelulla. Kyllä tuntui hyvältä, kun viime kesän duunipaikkani oli niin hyvä referenssi hakemaani pestiin, ettei haastattelija edes kysellyt juuri mitään. Perjantaina vielä toinen kierros ja jos tässä käy hyvin, olisi kesäksi kaksi erittäin hyvää työpaikkaa plakkarissa.

PS: Juttuni Andy Warhol -näyttelystä on nyt ulkona Rönsyssä!

// Planted some herbs and went to a job interview.

On niin helppoo olla onnellinen

Taisipa eräs Uusivirta tietää, mistä lauloi. Sillä eipä siihen paljoa vaadittu, että hymy juuttui kasvoilleni ja aivot muuttuivat ihan vain elämisen ihanuudesta hattaraisiksi. 

Minun onnellisuuttani ovat tällä viikolla edesauttaneet muun muassa täydellisen työpaikan saaminen, parhaustyyppi luonani käymässä sekä kotibileet, joissa tarjoiltiin kiljuboolia ja tanssittiin Prodigyn tahtiin. Kotibileet ovat kyllä parasta ikinä, voittavat perus-baarireissut mennen tullen.

Olen kyllä onnekas, kun tuollaiset tyypit ovat sattuneet tielleni. Ihanaa illanjatkoa, palataan fiksummalla viikkokoosteella huomenissa!

// Happiness is easy. Lots of dancing and kisses, and that's about it.

Säilyketölkit ja muita legendaarisia teoksia

Taidetäti-vaihe jäi näköjään vähän päälle, sillä eilen kipaisin Sara Hildénin taidemuseoon tsekkaamaan Andy Warhol - An American Story -näyttelyn. Mainiota tekemistä vapaapäivälle.

Näyttely oli ihan hyvä, suosittelen käymään. Kuten aiemmassa taide-fiilistelypostauksessani totesin, on näyttelyissä käyminen jotenkin virkistävää ja innostavaa. Omat odotukseni Warholin suhteen olivat kuitenkin niin kohtuuttoman korkealla, että eivät ne ihan täysin täyttyneen. Kokemus ei ollut ihan niin järisyttävä, kuin olin toivonut.

Koska olen luvannut kirjoittaa näyttelystä yhden artikkelin, en viitsi tässä kertoa sen enempää. Palataan asiaan, kunhan juttu on ulkona!

(Näyttely jatkuu 28.5. asti, lue museon sivuilta lisää.)

// Andy Warhol -exhibition in the Sara Hildén Art Museum here in Tampere was pretty good, but not as good as I expected.