Mieliala: mörrimöykky

Yritän välttää turhanpäiväistä kitinää,  mutta onpa ollut ärsyttävä viikon alku, ihan kuin maanantai olisi jatkunut jo monta päivää. Olo on ollut tosi vetämätön ja hermot kireällä. Ei kiinnostaisi yhtään mikään tippaakaan, ei etenkään tekemättömiin hommiin tarttuminen, ja kaikki mahdollinen on ollut äärimmäisen ärsyttävää.

Huomenna on  onneksi jo perjantai, joten ehkä tästä mörrimöykky-mielialasta vielä noustaan. Ensi alkuun voisin ottaa oppia koirasta, joka nytkin venyttelee selällään keskellä mattoa, eikä varmasti murehdi yhtään mistään.

Tänään viuhdoin kaupungilla asioilla mielialan mukaisesti musta-harmaissa räteissä. Kun pakkanen oli inhimillisissä lukemissa, tarkeni ohuemmalla villakangastakilla. Tanskalaisen Nümphin takki on ostettu samana päivänä, kun kävin katsomassa Picasson näyttelyn Ateneumissa. Siitä on jotain neljä, viisi vuotta ehkä? Vähän on nyppyyntynyt ja napeista on irti noin puolet, mutta lempparitakkini silti. Erityisesti hihat ovat hauskat, kun paksu osuus loppuu kyynerpäähän ja loppupätkä on pelkkää resoria.

Huivi on uusi tulokas, tuliainen Palestiinasta. Onnistuin hukkaamaan edellisen vastaavan jotenkin mystisesti junaan välillä Tampere-Helsinki, taidokasta. Palestiina-huivithan olivat joskus, kun meikä oli suunnilleen yläasteella iso hitti ja niitä sai kaikissa sateenkaaren väreissä Cybershopista ja muista vastaavista kaupoista. Minulle ne kuitenkin merkitsevät lähinnä hyviä matkamuistoja, Israelissa ja Palestiinan puolella kun on vanhempieni työkuvioiden takia tullut käytyä muutamaan kertaan. Omituinen alue, mutta hieno huivi.

Huomenna lähden aamujunalla Helsinkiin, vaihteeksi koulutus- ja kokousviikonloppu tiedossa. Uusia tyyppejä ja uusia juttuja, toivottavasti jotakin oikein innostavaa!

// It's cold outside, my mood is bad and a photo of a dreamcatcher for no reason. 

Maailman tärkein kirja

Joku kysyi kerran, mitä pelastaisin, jos taloni syttyisi palamaan.

Hetken mietittyäni totesin, että Minna Parikan kengät ja MacBook saisivat minun puolestani roihuta rauhassa, minä juoksisin karkuun kirjahyllyn kautta.

Ensimmäinen Harry Potter olisi listalla melko korkealla, olenhan elänyt taikamaailmassa 7-vuotiaasta lähtien.  Kaikkein tärkein pelastettava olisi kuitenkin Pikku Prinssi -kirja.

Sain sen lahjaksi rakkaalta kummitädiltäni, kun olin lapsi. Silloin kyseessä oli vain kaunis satu, mutta ajan myötä kirjaan on kasautunut paljon minulle henkilökohtaisesti tärkeitä merkityksiä. Palaan tarinan pariin aina silloin tällöin, ja jokaisella kerralla kirjasta tuntuu löytyvän jokin uusi sävy. Aina on jokin kohta, joka koskettaa eri tavalla kuin aiemmin.

Kirja on tuonut minulle paljon lohtua, lempeyttä, viisautta ja voimaa. Siksi onkin varsin sopivaa, että viime viikolla kylkeeni ikuistettiin Pikku Prinssi lintuineen muistuttamaan tästä.

Edellisen tatuointini, nilkassani olevan pääskysen, järkevyyttä epäröin hetken sen otettuani. Tästä olen kuitenkin täysin varma.

Kiitos Takomon Makelle, jälki on juuri sellaista, kuin toivoinkin.

// If my house was on fire, the first thing I'd save would be my dearest book, The Little Prince. Now, when it's on my skin for ever, I don't have to worry about that.

Sunnuntain sekalaiset, viikko 4

Huhhuh, on vähän inha olo, kiitos eilisten juomisten. Ilmainen viini on perinteisesti aina huono idea, mutta olipa hauskaa!

Hyvä viikonloppu takana muutenkin. Perjantaina siskoni kävi luonani ja kokkailtiin pizzaa. Illalla lähdin kaverini kanssa käymään yksillä lähi-pubissa. Törmättiin tuttuihin ja päädyttiin pelaamaan biljardia, olipa pitkästä aikaa kivaa. Eilen oli  vuorossa saunailta ja tuli sieltä baariinkin päädyttyä.

Olen hulluna Runebergin torttuihin, ne ovat lempileivoksiani. // Aamuvarpaat. // Tatuointi vielä kelmussa. Se on parantunut oikein mukavasti, pitääkin kohta laittaa parempaa kuvaa. // Pakollinen peiliposeeraus. // Koira jäi minun luokseni, kampasin sen turkin ja ponnarit olivat aika yhteensopivat. // Luminen Sorsapuisto, jota ollaan karvakasan kanssa kierretty monta kertaa päivässä.

Tänään yritän ehtiä käymään Sara Hildénin taidemuseossa, siellä on nyt viimeistä päivää Ellen Gallagherin AxMe -näyttely. Jotenkin taidenäyttelyt missaa ihan älyttömän helposti, kun tuudittautuu siihen, että ne ovat esillä niin kauan.

// Lazy sunday and snapshots from the past week. 

Kermainen papu-tomaattisoppa

Muttimania lienee tuskin mennyt keneltäkään sosiaalista mediaa käyttävältä ohitse. #Soosi on kuitenkin jäänyt tässä köökissä kokeilematta toistaiseksi. Minä nimittäin käytin kyseisen some-uskottavan tomaattimurskan mausteiseen soppaan.

Kaikki tämän reseptin ainekset sattuivat löytymään kaapistani ja valmistus menee jotakuinkin niin, että ne mätetään sekaisin kattilaan. Simppeliä ja melko edullista arkiruokaa siis. Jos keitosta haluaa samettisempaa, sen voi hurauttaa sauvasekoittimella tms. sileäksi ennen papujen lisäämistä. Omasta keittiöstäni vaan ei tälläisiä härveleitä löydy.

Oma chilin annosteluni meni vähän yläkanttiin ja sopasta tuli aika tujua, mutta toisaalta se passasi talvipäivään mainiosti. Ja kun sekaan lapioi kuvien ottamisen jälkeen kourallisen krutonkeja, maku pehmeni vähän.

Kermainen papu-tomaattisoppa

4 annosta

tölkillinen hyvää tomaattimurskaa (kuten se Mutti)

tölkillinen valkoisia papuja tomaattikastikkeessa

pieni sipuli

2 dl kermaa (vegaaniseen versioon kasvikermaa)

paprikaa, currya, pippuria, chiliä

oliiviöljyä

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää todella pieneksi silputtu sipuli ja mausteet. Kuullota, kunnes sipuli pehmenee. Lisää tomaattimurska ja pavut, kiehauta. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

// Spicy tomato bean soup is warming and comforting food in a cold winter day.

Mustehommia

Polttava tatuointikuume on vaivannut minua jo parisen vuotta, eli saman tien edellisen kuvan ottamisesta lähtien. Eilen sitten koitti kauan odotettu aika Takomoon ja sain pitkään suunnittelemani kuvan iholle.

Niin kuin ennakkoon oletikin, kylkeen tatuoiminen teki ihan pirun kipeää, vaikka pidänkin kipukynnystäni aika korkeana. Aiemman nilkkatatuointini tekeminen lähinnä kutitteli vähän, mutta tämä tuntui siltä, kuin joku olisi viillellyt skalpellilla nahkaani. Puolitoista tuntia kului lähinnä silmät ummessa, hammasta purren ja pään sisällä kiroten.

Olisihan se ihan kiva ollut tatuoijan kanssa rupatella, mutta joo, ei pystynyt. Sama  tilanteesta mahdollisimman tehokkaasti irtaantumisen metodi on käytössäni aina, kun käyn hammaslääkärissä, verta luovuttamassa tai muissa toimenpiteissä. En halua nähdä enkä kuulla, mitä tapahtuu ennen kuin homma on ohi. Valmiin kuvan nähtyäni epämukavuus unohtui kyllä heti, olen lopputulokseen todella tyytyväinen.

Tatuoinnin jälkeen lähdin viipottamaan järjestöhommiin ja illaksi menimme poikakaverin kanssa vielä Teerenpeliin stand up -komiikkaa katsomaan. Kyseessä oli YLEn Naurun tasapaino -ohjelman karsinnat, oli kyllä kivaa, mutta ehkä tuoreen tatuoinnin kanssa olisi voinut ottaa ensimmäisen illan vähän rauhallisemminkin...

Tatuoinnista tulee parempia kuvia, kunhan se vähän paranee. Joka paikka ja kaikki vaatteet ovat tahmessa rasvassa, mutta tänään kylki sentään tuntuu jo ihan mukavalta.

// I took a new tattoo yesterday. It hurt as hell.

Vuoden kaunein kalenteri

Mainiota maanantaita! Uusi viikko edessä, allekirjoittanut aloittaa sen katsauksella kalenteriinsa.

Olen ehdottomasti paperikalenteri-ihmisiä. Kännykkään saatan joskus laittaa muistutuksia, mutta elämäni aikatauluttamiseen kunnon kalenteri on ihan välttämätön. Tykkään eniten kalentereista, joissa viikko on allekkain toisella sivulla ja toinen sivu on tyhjä muistiinpanoille. Näin näkee yhdellä silmäyksellä kaiken, mitä viikon aikana pitää tehdä.

Löysin Moleskine-tuotteet pari vuotta sitten, ja niistä ei kyllä ole pois vaihtamista. Viime vuonna käytössäni oli ihan tavallinen musta kalenteri ja ajattelin hankkia sellaisen tällekin vuodelle. Kuitenkin kun viime syksynä Roomassa törmäsin tähän Pikku Prinssi -versioon, en voinut vastustaa sitä. Valkoinen väri vähän mietitytti, sillä kalenteri lojuu kuitenkin laukun pohjalla ja on muutenkin kovassa käytössä. Mutta eiköhän se ihan hyvänä säily. : )

// The prettiest calendar ever.

Sunnuntain sekalaiset

Viikonloppu takana ja aivot ihan narikassa. Niinpä ajattelin ottaa tavaksi lätkiä tänne joka sunnuntai sekalaisen sarjan kuvia menneeltä viikolta. Suurin osa niistä tullee olemaan peräisin Instagramistani (@sunnuntaiaamu), mutta myös muita otoksia saattaa eksyä näiden sekaan.

Lounas mutsin kanssa Vapianossa. // Metrolla matkalla Vuosaareen edellisenä viikonloppuna. Tykkään metroista tuht kertaa enemmän, kuin busseista tai ratikoista.  // Parhaustyyppi Tallinnassa. // SfääRin huikean hyvä tomaattikeitto.

Meri. // Erään päivän rätit. // Epätoivoinen yritys opiskella ahkerasti. // #selfie ennen lauantain  mainiota brunssia. // Rymsteerasin kämppäni uuteen järjestykseen. Lisää kuvia tulossa myöhemmin. // Brunssilta jäi kotiin viemisiksi ananas, teurastan sen ehkä tänään iltapalaksi.

// Nothing better to post on Sunday than a series of snapshots from the past week. More in Instagram @sunnuntaiaamu

Ravintolavinkki Tallinnaan: SfääR

Maanantaina Tallinnassa oli suunnitelmissa syödä vähän paremmin meikän piikkiin, reissu kun oli poikaystävälle myös syntymäpäivälahja. Yritin ennakkoon kartoittaa paikkoja, mutta lopulta tilanne oli se, että seisoin Viru-keskuksen edustalla ja selasin kohmeisin sormin Foursquaresta ravintolavinkkejä.

Nimi SfääR herätti jonkinlaisen reaktion, olin melko varma kuulleeni siitä aiemmin. Navigoitiin ravintolalle, jonka yhteydessä oli myös vaatekauppa. Taustalla soi Cut Copy ja totesimme paikan olevan melkoinen hipsteriyden ruumiillistuma.

Kävimme pöytään, olimme alkuun ainoat asiakkaat paikalla. Lista oli monipuolinen ja kiinnostava, vaikkei vege-vaihtoehtoja turhan montaa ollutkaan. Minulle tehtiin ensin vahingossa katkarapu-versio vuohenjuustobruchetasta. Inhoan ravintoloissa "valittamista", mutta tarjoilija otti asian tosi hyvin ja sain vauhdilla punajuuri-vuohenjuustobruchetan. Oli muuten hyvää, vuohenjuusto oli  saatu jotenkin ihanan vaahtomaiseksi.

Pääruuaksi söin tomaattikeittoa, tykkäsin siitäkin kovin, mukavan mausteista kylmänä päivänä. Juomapuolella siidereitä oli muutamaa eri sorttia, brittiläistä Aspall'ia ja jotakin erikoisempaa ranskalaista. Palvelu pelasi ja paikan tunnelma oli minun makuuni. Aika cool, mutta ei sellaisella teennäisellä tavalla, vaan lämpimällä. En silti välttämättä veisi äitiäni tänne...

Kaksi ruokalajia ja kaksi juomaa per naama kustansivat alle viisi kymppiä, ei valittamista. Suosittelen.

// The most hipster place in Tallinn: SfääR.

Harmaa aamu

Jotain hyvää lumessa ja pakkasessakin - valo! Aamulla lorvin virkamiesoikeuden perusteiden kanssa sängyssä ja oli pakko napata vähän tunnelmakuvia, kun kerran luonnonvaloa riitti reilummin.

Olen tästä uudesta blogista ihan innoissani, tekisi koko ajan mieli olla postaamassa kaikenlaista, ottaa  ja muokkailla kuvia varastoon ja ideoida tulevia juttuja. Minun bloggaustyyliini eivät oikein sovi sekametelisoppa-päivitykset, vaan teen mieluummin useamman pienemmän jutun eri aiheista, mikä toisaalta pitää myös päivitystahdin tiiviinä.

Villasukat ovat muuten itse tekemäni, neuloin ne joskus yläasteella. Ovat kyllä hienoimmat tekemäni sukat. Pitäisi varmaan yrittää taas tarttua puikkoihin, esimerkiksi kaulahuiville olisi tarvetta. Eikä mikään ole rentouttavampaa, kuin puikkojen kilinä ja villalanka sormien välissä.

Seuraavaksi suuntaan yliopistolle ja yritän saada kilometrin mittaista to do -listaani lyhennettyä edes vähän... Joskus voisi vaikka tehdä asiat ajoissa, eikä viime hetkellä...

// Morning moments. Studying and too many cups of coffee.

Tekonahkahousuinen tyttö

Täällä sitä ollaan, Tampereella taasen. Lähtö Helsingistä ei mennyt ihan putkeen. Unohdin sinne kaksi juustoa, silmälasit ja hajuveteni. Juustot onneksi säilyvät, mutta eloon puolisokeana ja "väärältä" tuoksuvana pitää vähän totutella. Sori vaan kaverit, jos kuljen ohi enkä moikkaa, syynä on rillien puute, eikä se, että olisin äkkiä muuttunut ääliöksi.

Minut valittiin täksi vuodeksi Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtajaksi, ja eilen pidimme järjestäytymiskokouksen. Pj-pesti on vähän mietityttänyt, että mitenköhän tässä pärjään. Miten saada uusia tyyppejä mukaan toimintaan ja pitää vanhat tyytyväisesti mukana ja sen sellaista. Mutta nyt kun ensimmäinen kokous on takana, olo on hyvä. Tämä on kuitenkin hyvä tilaisuus oppia uusia asioita, kantaa vastuuta ja parantaa Tamperetta ja maailmaa. Enkä ole tässä yksin, vaan apua on ihanan hallituksemme muodossa aina saatavilla.

Tänään kävin tekemässä lukukauden ensimmäisen tentin. Ei hurraamista siinä suorituksessa. Illalla menin markkinoinnin luennolle. Ajattelin ihan omaksi ilokseni käydä markkinoinnin peruskurssin. Teoriassa se oli ihan hyvä ja kiinnostava luento, mutta jotenkin koko markkinoinnin lähtökohtainen tapa saada ihmisiä ostamaan tavaraa, jota he harvoin todella tarvitsevat, on vastenmielinen. 

Ostamisesta puheen ollen, Tallinnan reissusta hankin pari juttua alennusmyynneistä. Lahden tuolla puolen alennusprosentit tuntuvat olevan ihan eri luokkaa, kuin Suomessa. Rotermannin alueella sijaitseva Springfield on yksi niistä liikkeistä, joissa yleensä Tallinnassa piipahdan. Vaikka kyseessä on perus-ketjuliike, ovat materiaalit tuotteissa yleensä kohdallaan ja laatu vaikuttaa Henkkamaukkaa paremmalta.

Tekonahkalegginsit eivät varsinaisesti olleet mikään harkituin ostos, mutta uskon, että niille tulee käyttöä. Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä legginsit eivät ole housut, mutta nämä ovat paksuudessaan juuri ja juuri sillä rajalla, voiko niitä käyttää ilman hametta tai shortseja pidemmän paidan kanssa.

Huomenna tiedossa lisää yliopistolla lorvailua ja vähän opiskelijabileitä illemmalla, palataan!

// My look today and random rambling about studies and other things.

Postikortteja Tallinnasta

Maanantaiaamuna nousimme laivaan ja seilasimme Tallinnaan. Tarkoituksena oli käydä katsomassa kiinnostavan oloinen Titanic-näyttely ja ehkä piipahtaa muissakin museoissa. Mutta pahus sentään, suurin osa niistä oli kiinni maanantaisin.

Päädyimme sitten vaeltelemaan päämäärättömästi ympäriinsä. Monta tuntia autuasta aikaa vailla sen kummempia suunnitelmia. Pureva pakkanen tosin pakotti pistäytymään kuppilassa jos toisessa lasillisilla, ihan vain lämpimikseen.

Lämpimämmät vaatteet olisivat olleet ihan hyvä juttu, mutta sään mukaan varustautuminen ei ole vahvimpia lajejani. Kamerakaan ei tahtonut pysyä kohmeisissa sormissa, mutta ainakin ravintolavinkkiä Tallinnaan on vielä tulossa.

// We made a quick getaway to Tallinn on Monday. Cute houses and freezing weather.

Jazzkomeetat Telakalla

Musiikin suhteen olen tylsästi sanottuna kaikkiruokainen. Melkein mikä tahansa utuisesta indie-popista kunnon örinäheviin uppoaa mainiosti. Innostuin heti, kun eilen yliopistolla kurssi-ilmoittautumisiin turhautuessani törmäsin kaveriini Saaraan, joka mainitsi jazz-keikasta illalla Telakalla. Siitä on liikaa aikaa, kun viimeksi olen käynyt kuuntelemassa elävää musiikkia.

Vaikka en ollut kuullutkaan kummastakaan bändistä aiemmin, löysin sitten itseni illalla naapurissani sijaitsevasta baarista. Keskustassa asuminen on ihanaa, kun ulos lähtiessä ei tarvitse miettiä kyytejä tai mitään, sen kun vaan menee hissillä alakertaan ja on perillä lempipaikoissaan (lue: Klubilla tai Telakalla).

Käsittääkseni eilinen keikka oli osa kahden Young Nordic Jazz Comets -kilpailussa menestyneen suomalaisbändin kiertuetta, yleisöä oli tosin valitettavan vähänlaisesti paikalla. Ensimmäisenä soitti hurmaava Kadi Quartet. Erityisen vaikuttunut olin laulajan ääntelystä. Yleensä lyriikat ovat minulle tärkeä osa musiikkikokemusta, mutta "sanattomasti" laulettu musiikkikin toimi näköjään varsin hyvin.

Kamerani uinui laukussa ohi ensimmäisen bändin, mutta toisesta tajusin ottaa pari kuvaakin. Virta-niminen orkesteri vakuutti minut jo siinä vaiheessa, kun mikkitelineisiin ripustettiin keijuvaloja. Musiikki oli hypnoottista, vähän outoakin, mutta todella tiukasti otteessaan pitävää. Ja noh, hattupäisiä trumpetinsoittajia ei maailmassa ole yhtään liikaa... ; )

Tänään aamulla pakkasin kamat ja koiran ja pendelöimme Helsinkiin. Perjantain ohjelmassa oli lounas äidin kanssa ja autuasta tyhjäntoimittamista koko loppuilta. (Ja tenttikirjaan en ole vilkaissutkaan, hupsis...)

// Me and my friend Saara went to jazz concert yesterday. There's never too many boys with a hat and a trumpet.

Kiinalaiset kaverit kylässä

Kutsuin kiinalaiset vaihtarit eilen luokseni käymään ja syömään. He kun ovat valitelleet, että ruoka on Suomessa kallista ja kokkaus ei oikein onnistu. Pyyntönä oli, että opettaisin heitä tekemään jotain suomalaista ruokaa.

Minulla oli vähän hankaluuksia pohtia sopivaa menua. Suomalaisen lisäksi ruuan piti olla kasvissyöjälle sopivaa ja opiskelijabudjetissa pysyvää. Kun yleensä kokkailee vain yksin tai kaksin, oli myös hankala arvioida, paljonko ruokaa tarvitsee varata.

Suomalainen ruokakulttuuri ei suoralta kädeltä herättänyt mitään suuria intohimoja, kun ensimmäiset ajatukseni olivat luokkaa HK:n sininen ja  läskisoosi. Oma suosikkimaani keittiössä kallistuu voimakkaasti Italian puolelle eikä korostetun suomalaista ruokaa usein tule tehtyä. Tutkin kuitenkin aihetta vähän ja innostuin kovin. Päädyin tarjoamaan vieraille seuraavan setin:

kermainen suppilovahverokastike

uunijuurekset (lanttua ja porkkanaa)

keitetyt perunat

juureen leivottua ruisleipää

mustikka-vadelmapiiras

Erityisen tyytyväinen ruokaan olin siksi, että todella iso osa aineksista oli joko itse poimittuja tai viljeltyjä. Leipä oli mummolan pellon rukiista mummon kanssa yhdessä tehtyä, suppilovahverot äidin keräämiä (ja reseptikin mutsilta), juurekset ja perunat mummon kasvimaalta ja marjatkin itse poimittuja. Varsinaista lähi- ja luomuruokaa siis.

Vaihtarit eivät tosiaan olleet erityisen innokkaita ruuanlaittajia, jolloin oma olo keittiössä oli suorastaan master chef, kun jokainen yksinkertainenkin työvaihe keräsi vilpitöntä ihastelua. Ja mikä tärkeintä, ruoka maistui vieraille ja sitä riitti hyvin.

Syömisen jälkeen pelattiin korttia ja rupateltiin kuulumisia. Kuten aiemmin ennustin, näin Suomeen tulon jälkeisen ensijärkytyksen mentyä ohi vaihtareiden kanssa voi ihan eri tavalla hengailla, kun juoksevat asiat on saatu hoidettua. Pitää ottaa useamminkin tavaksi isommalle porukalle kokkailu, oli nimittäin todella kiva ilta!

// Four Chinese exhange students came over to my place yesterday and we made finnish food together. Such a good time!

Keskiviikon kuulumiset

Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä yliopistolla. Luentosalin takarivissä olo oli ihan kotoisa, toivottavasti sama tunne pysyy koko kevään ja saan opintojani eteenpäin reippaassa tahdissa. Ainakin ensimmäinen kurssin viestinnän etiikasta ja oikeudesta vaikutti todella kiinnostavalta.

Tässä olisi muuten tämän blogin ensimmäiset asukuvat. En oikein pidä päivän asujen postaamisesta, jotenkin oman naaman ja omien rättien katselu on vähän kiusallista. Toisaalta, kun olen lukenut vanhoja blogejani jälkikäteen, juuri asukuvista olen saanut itse eniten irti. Millainen tukka, millainen naama, millainen olemus. On kiva huomata, että tietyt vaatteet pysyvät käytössä vuodesta toiseen, kun taas toiset vilahtavat kerran jossakin ja katoavat sitten tyystin.

Ahkerana opiskelijana innostuin kiskomaan päälleni hameen pitkästä aikaa. Minimalistinen vaatekaappi viehättää kovin, ja tuo hame on kiikkunut vähän siinä rajoilla, että lähteekö kiertoon vai saako jäädä. Raitapaita ja punatut huulet olivat epätoivoinen yritys raikastaa nuutunutta olemustani.

Ollaan käyty koiran kanssa pitkillä lenkeillä, se on ollut jotenkin poikkeuksellisen kuuliaisella ja mukavalla tuulella. Runsas liikunta saa sen pysymään rauhallisempana, eikä reippailusta ole minunkaan rapakunnolleni mitään haittaa.

Illemmalla kiinalaiset vaihtarit tulevat luokseni. Olen luvannut opettaa niitä tekemään suomalaista ruokaa. Reseptien etsimisessä on ollut vähän haasteita, kun lautasille pitäisi saada helppoa, halpaa ja kasvissyöjälle sopivaa Suomi-ruokaa. Visio illan menusta on kuitenkin alkanut vähitellen muotoutua, kohta pitäisi lähteä kauppaan.

Artek-jakkara yöpöytänä

Eräs kaikkein mieluisimmista joululahjatoiveistani toteutui: Artekin klassinen E60-jakkara. Kiitokset vaan äidille!

Toiveeni mukaan tuoli on kokonaan musta. Sijoitin sen näin alkuun sänkyni viereen pieneksi yöpöydäksi, johon laskea kännykkä ja keskeneräinen kirja. Olen varma, että tämä pikku tuoli tulee varmasti seuraamaan mukanani vielä pitkään.

Pakko myös valittaa, että yhdistelmä Suomen talvi ja amatöörin valokuvaustaidot sopivat varsin huonosti yhteen. Kuvat ovat läpensä pimeitä, ja kun niitä jälkikäteen yrittää parannella, on lopputulos rakeista mössöä. Turhauttavaa, mutta ehkä tämä kevätauringon myötä helpottaa.

Viikonloppu meni maalla, sukulaisia oli mukava nähdä ja koira oli ihan onnessaan, kun pääsi kirmailemaan vapaana pitkin peltoja. Pimeys maaseudulla on ihan erilaista kuin pimeys kaupungissa, nukuin paremmin kuin aikoihin sysimustassa ja täydellisen hiljaisessa vinttikammarissa.

Nyt olen takaisin Tampereella, huomenna tehdään varmaan jotakin kiinalaisten kanssa.

// My mon gave me this classic Artek E60-stool. I placed it by my bed side as a night table.

Kiinalaisista ja onnellisuudesta

Olen ajatellut paljon onnellisuutta viime aikoina.

Joulukuun puolessa välissä erään varsin railakkaan viikonlopun jälkeen heräsin sunnuntaiaamuna  poikaystäväni vierestä ja kömmin kylppäriin. Hetki, jolloin unisena katsoin itseäni peilistä ja tajusin, miten onnellinen naama sieltä tuijottaa takaisin, oli aika pysäyttävä. Onnellisuus on minulle "iso" sana. Sellainen, jota en käytä kevyesti.

Viime talvi Tampereelle muuton jälkeen oli vaikea. Elo tuntui keskinkertaiseen tyytymiseltä ja olosuhteiden sietämiseltä siistä nauttimisen sijaan. On ollut ihana huomata, että pystyy olemaan läsnä omassa elämässään. Enää en vietä kaikkea aikaani haaveillen jostain muusta jossakin muualla.

Eihän elämäni tietenkään täydellistä ole, en usko, että kenenkään on. Mutta silti tuntuu, että minulla on tällä hetkellä kaikki mitä tarvitsen. Olen todella kiitollinen siitä, että saan olla juuri minä ja elää tällaista elämää juuri näin ja nyt.

Uusi vuosi on alkanut vauhdilla. Heti ensimmäisenä päivänä Tampereelle pelmahti neljän kiinalaisen vaihto-oppilaan ryhmä, jota olen paimentanut tuutorin ominaisuudessa. Tuntuu, että englannintaitoni ovat pahasti ruosteessa ja puheeni on epämääräistä sönkötystä, mutta äkkiäkös se tästä vetristyy. Kiva saada vähän kansainvälistä menoa omaankin arkeen. En malta odottaa, että kiinalaiset kotiutuvat ja pääsen kunnolla tutustumaan heihin.

Poikaystävän koira jäi sekin viettämään alkuvuotta luokseni Tampereelle. Olemme reippailleet ulkona ja karvakasa ilahduttaa ihan vaan olemassaolollaan. Koirakuume on taas vaihteeksi nousemassa polttaviin lukemiin... Haluaisin kuitenkin lähteä vuoden päästä vaihtoon, joten pitää pysyä erossa pikku tassuista vielä jonkin aikaa.

Opiskeluhommatkin ovat alkaneet liikkua mielessä, ensi viikkoon asti pitää jännittää, mahdunko haluamilleni kursseille. Tavoitteenani olisi saada tänä keväänä kaikki pakolliset kamaluudet (ruotsi...) käytyä, ja vähän pelottava sana kandi on välkkynyt mielessä ensi syksyn ohjelmaksi. Apua. Toisaalta sekin on ihan varteenotettava vaihtoehto, että haen keväällä opiskelemaan jotain ihan muuta. En ole lainkaan varma, olenko minulle "oikeassa" opiskelupaikkassa...

Tämä päivä starttaa pikaisella kahvihetkellä ja vihoviimeisellä joulupiparilla. Sain ihanat, pikkuiset Taika-espressokupit joululahjaksi poikakaverilta. Kahvittelun jälkeen hyppään junaan ja lähden pikavisiitille maalle, isovanhemmillani on 50. hääpäivä. Siinä on jo kunnioitettava määrä yhteisiä vuosia takana. (Vaikkei yleisesti parisuhteen kesto välttämättä paras mittari sen laadulle olekaan...)

// Toughts about happiness and chinese exhange students. Now I'm off to the country side for a quick visit.

Lupauksia uudelle vuodelle

Olen kova uudenvuodenlupaaja. Rakastan vuoden vaihtumista samalla tavalla, kuin syksyisin uuden lukuvuoden alkua. Tyhjää tilaa kalenterissa, ja mahdollisuuksia kokeilla uutta.

Lupausten sijaan tosin luonnehtisin vuosittaisia päätöksiäni enemmänkin tavoitteiksi: mitä haluan tehdä ja millainen haluan olla tulevana vuonna. Listaan tavoitteet jonnekin, yleensä ne pysyvätkin hyvin mielessä koko vuoden.

Viime vuoden tavoitteet menivät vähän metsään, mutta 2014 tulee olemaan parempi. Tänä vuonna aion...

Matkustaa enemmän - myös yksin

Tämä on uusinta viime vuoden epäonnistuneesta tavoitteesta. En matkustanut minnekään täysin yksin, vaikka kovasti suunnittelin. Muutenkin kävin vain Roomassa ja Tallinnassa, hyvä alku kyllä, mutta ei lainkaan tarpeeksi.

Matkailu on ollut osa elämääni pienestä asti, perheeni on aina reissannut melko paljon. Nyt kuitenkin opiskelijan taloustilanne on tehnyt tälle stopin, joka harmittaa kovasti. Matkabudjetin kokoaminen vaatii varmasti vähän asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja jostakin muusta tinkimistä, mutta on täysin sen arvoista.

Olla parempi keholleni

Ei, en usko ihmedietteihin uuden vuoden alussa, enkä aio tunkea muiden tammikuussa yllättävän liikuntainnostuksen saaneiden kanssa salille. Sen sijaan haluan oppia huomioimaan kroppaani paremmin niin ravinnon kuin liikunnan osalta.

En halua enää olla se ihminen, joka hengästyy käveltyään pari kerrosta portaita tai myöhästyy nippa nappa junasta, kun asematunnelista laiturille juokseminen saa veren maun suuhun. Kokata voisi joskus myös muutakin, kuin pastaa ja juustoa.

Kehittyä kirjoittajana

Luottamustoimien takia tulen tänäkin vuonna osallistumaan muutaman eri lehden tekoon aktiivisesti. Haluan kehittyä toimittajana entistä paremmaksi, oppia kaivamaan haastatelluista kaiken irti ja tekemään laadukasta journalismia yhteiskunnallisesti kiinnostavista aiheista. Pahitteeksi ei myöskään olisi, jos joku maksaisi tekeleistäni jotakin... 

Toinen kirjoittamiseen liittyvä tavoitteeni koskee erästä pöytälaatikkoromaania. Kirjan käsikirjoitus on vuosia vanha, ja nyt minusta tuntuu, että aika olisi kypsä sen editointiin julkaisukelpoiseksi asti.

// Three promises for the new year: more travelling, taking care of my body better and becoming a better writer. 

Where'd you go, Bernadette

Reissusta Roomaan on jo aikaa, mutta lomalukemiseen haluan vielä palata.

Nappasin lentokentältä ikuisuuden kirjakaupassa jahkailtuani mukaani Marie Semplen kirjan Where'd you go, Bernadette. (Kirja on käsittääkseni myös suomennettu.) Puhtaasti kannen perusteella luettavaksi valikoituneeksi tapaukseksi tämä oli varsin mainio lukukokemus.

Aiemmin arkkitehtinä työskennellyt, hivenen neuroottinen Bernadette katoaa, ja hänen poikkeuksellisen lahjakas tyttärensä Bee alkaa selvitellä mysteeriä. Juonella ei oikeastaan ole kirjassa juurikaan väliä, vaan tämän teoksen vahvuudet ovat sekopäisyydessään sympaattiset hahmot. Bernadetesta tulevat hahmoina minulle mieleen Holly Golightly tai Amélie Poulain, ehdottomasti positiivisia mielikuvia molemmat.

Kirjassa suunnitellaan perhelomaa Antarktikselle, naapurisota vyöryy olohuoneeseen ja perheen isä, Microsoft-guru, käy pitämässä Ted Talkin. Nokkela, hauska ja rento kirjoitustyyli vetää helposti mukaansa. Kirja on ajankohtaista, kepeää ja viihdyttävää luettavaa, mutta ei mitään täysin aivotonta ja geneeristä hömppää. Juuri sellainen kirja, jonka lentokoneeseen haluaa mukaansa.

Toistan tämän valituksen aina säännöllisin väliajoin, mutta en osaa enää ottaa romaanien lukemiselle aikaa muten kuin poikkeustilanteissa, kuten lomalla. Harmittaa, sillä kirjoista saisi varmasti paljon enemmän irti kuin päämäärättömästä netissä lorvimisesta.

// I used to be a bookworm, but lately I haven't been reading much. This book, Where'd you go, Bernadette by Maria Semple, I read while travelling to Rome few months ago.

Uusi vuosi, uusi alku

Tervehdys.

Pohdin tätä jonkin aikaa, ja päädyin sitten näin uuden vuoden kunniaksi perustamaan uuden blogin. Tänne ajattelin koota kirjoituksin ja kuvin elämääni, lähinnä arkisia juttuja, kepeällä otteella.

Olen parikymppinen tamperelainen opiskelija. Vapaa-ajallani vouhotan maailmanparannuksen ja muun cityhippeilyn parissa. Kirjoittaminen on minulle ilmaisumuodoista rakkain ja tärkein. Myös kamera pysyy käsissä ja tämä blogi on hyvä syy opetella paremmaksi kuvaajaksi. (Tai sitten lätkin tänne surutta sumeita Instagram-kuvia...)

Kasvisruuan kokkailu, pikku yksiöni sisustus, keikoilla notkuminen ja muut kulttuurijutut kiinnostavat. Vaatteistakin saattaa sananen irrota, tosin kertakäyttömuodin kierrän kaukaa. Yksinkertainen, selkeä, eettinen ja ekologinen ovat avainsanoja, joista innostun.

Tervetuloa mukaan!

// New year, new blog. Welcome!