Tähän ei kai kukaan oo kuollut

Uppouduin muutamaksi päiväksi ajatuksiini.

Pohdin elämää ja ihmisiä, tulevaisuutta ja tavoitteita. En nähnyt ketään enkä tehnyt välttämättömyyksien lisäksi juuri mitään, kunhan vaan kelailin. Lapsellista ehkä, mutta jotenkin vastuun kantaminen omista asioista tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen tuskastuttavalta. Tekisi vain mieli leijailla läpi päivien ja luottaa siihen, että elämä kyllä kantaa.

Pohdinnat ovat yhä kesken, mutta mietiskely taisi kannattaa, nyt tuntuu kevyemmältä.

Kuva on viime viikonlopulta, kun pikkusiskoni kävi kyläilemässä. Söimme liikaa karkkia, katsoimme tuntikausia elokuvia (The Great Gatsby oli vähän pettymys, varsinkin kun pidän siitä kirjana todella paljon) ja irvistelimme hississä.

Sillä enhän minä oikeasti mikään aikuinen vielä ole.

// My sister visited me last weekend. We watched movies and ate a ton of sweets.

Torstai on toivoa täynnä

Oijoi, tänään on se päivä, kun tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloite on eduskunnassa lähetekeskustelussa! Siinä, missä toiset kokoavat kisakatsomon olympialaisten teemoilta, on eduskuntakäsittelyn live-seuranta minusta huomattavasti parempaa ajanvietettä.

Toivon, että pahimmilta asiattomuuksilta ja urpoiluilta vältytään tällä kertaa. Viimeksi turkistarhauksen kieltoa ajaneen aloitteen käsittelyä seuratessani kun teki mieli lähinnä repiä hiukset päästä, niin ala-arvoisia argumentteja silloin käytettiin. Nyt on kuitenkin vuosi 2014 ja keskustelemassa tämän maan ylimmät päättäjät, voisivat siis käyttäytyä sen mukaan. Toisaalta, bullshit-bingo on sekin ihan surkuhupaisa.

Torstaipäiväni alkoi tenttimällä, toivottavasti menisi läpi. Uskomatonta sinänsä, mutta olen löytänyt piileviä opiskelumotivaation rippeitä itsestäni. Tenttiin nimittäin tuli jopa luettua, ja kirjoja ensi viikon koitoksia varten on kasa odottamassa. Eilen naputtelin oppimispäiväkirjan ja viikonlopuksi on esseen takomista tiedossa. Opiskelut tähän mennessä enemmän tuurilla kuin taidolla hoitaneelle lusmuilijalle tälläinen tehokkuus on todella tervetullutta vaihtelua!

Farkkupäivä tänään. Sininen Leviksen pusero on mutsin vanha ja jäänyt minulla aika vähälle käytölle, harmi. Mustat fakut ovat Weekdaysta, vuosia vanhat pöksyt alkavat olla aika haalistuneet ja muodottomiksi venähtäneet, pitäisi ehkä hankkia uudet. Vagabondin konjakinruskeat korkonilkkurit ovat minun köyhän naisen Acne Pistolini, malli kun on aika samanlainen ja hinta roimasti halvempi.

Hihtolomaansa viettävä pikkusisko tulee tänään luokseni, tiedossa siis herkuttelua ja hihittelyä. Rauhaa ja rakkautta kaikille!

// Citizen initiative about equal marriage law is addressed today in the parliament, I'm hoping it goes well. Peace and love to everybody!

Yksi kuva kotoa

Tähän yksiöön muuttaessani en hankkinut juuri mitään uutena. Pidän siitä, miten vanhoilla ja sieltä täältä kulkeutuneilla tavaroilla saa silti asumuksesta oman näköisen. Väittäisin myös, että luukkuni on yleisilmeeltään melko moderni, vaikka tavarat ovatkin vanhoja. 

Tykkään kämpästäni kovin, mutta ikävä kyllä en ole mikään taidokas sisustuskuvaaja ja valon vähyyden ja kuvien kökköyden takia en ole asumustani blogin puolella kummemmin esitellyt. Viime viikon asukuvien joukosta löytyi kuitenkin tämä yksi kohtuullisen kelpo otos kodistani.

Tässäpä siis nurkka ja ikkuna. Lähikirppikseltä löydetty vanha tv-taso maksoi ehkä vitosen, Tuplakupla-lamppu on löytänyt paikkansa sen päältä. Lamppu on ylioppilaslahjani, se odotteli pitkään esille pääsyään vanhempieni luokse varastoituna. Ainoa huonekasvini on ihme kyllä pysynyt hengissä jo vuosia, olen mestarillinen viherkasvien tappaja. 

Sinertävä villamatto on vähintään yhtä vanha kuin minä itse. Mutsi oli jo heivaamassa sitä roskiin, mutta otin sen talteen. Nuo verhot olivat huoneessani jo kotona asuessani, tähän ikkunaan ne ovat vähän lyhyet, mutta paremman puutteessa kivat. Tynnyrissä on jemmassa kaikki keskeneräiset neuletyöni.

Kotoa ja sukulaisilta tarjottiin muuttaessani vaikka mitä tavaraa. Vanhojen ja ilmaisten tai halpojen kamojen kanssa kannattaa kuitenkin miettiä, mitä todella haluaa ja tarvitsee, samalla tavoin, kuin uutta ostaessa. Sekamelskan saa aikaan äärimmäisen helposti, mutta kamoista eroon pääsy onkin usein vaikeampaa, kuin niiden hankkiminen...

// Corner of my home. Simple, black and white, that's the way I like it.

Sunnuntain sekalaiset, viikko 7

Sunnuntain kuvakoosteen aika. Tällä viikolla meikäläisellä riitti hommaa niin opintojen kuin muidenkin rientojen parissa ja blogi on ollut vähän hiljaisempi, mutta eiköhän ensi viikolla homma taas palaa normaaliin tahtiin.

Asiallisena lounaalle lähdössä. // Joose Keskitalo soitti Metso-kirjastossa maailmanlopun uskonlahkon kokoontumiseen sopivaa musiikkia. Jälkikäteen kävi ilmi, että tyyppi on mm. naispappeutta vastustava vanhoilliskristitty, pisteet minun silmissäni ropisivat roimasti alaspäin. // Banaanikeksit ystävänpäivänä jaettavaksi, yllättävän hyviä ja lähes terveellisiä, voisin päivittää reseptin myöhemmin. // Kirpputorikasa, jonka ystävät kävivät penkomassa. Vielä kun saisi itse kirppispöydän varattua lopuille kamoille... // Italiasta tuliaiseksi saadut artisokat päätyivät kermaiseksi kastikkeeksi, kun ystäväni Maija tuli viikonlopuksi käymään.

Eilen tuli käytyä Hervannassa kyykän MM-kisoja fiilistelemässä ja haalariurpoilemassa. Pienen välikuoleman kautta päädyimme illaksi omistajia vaihtaneen ja remontoidun Kahvillan avajaisiin, sieltä eräisiin kotibileisiin ja niistä baariin ja muutaman muun mutkan kautta rättiväsyneenä nukkumaan. Hyvä ilta, parhaimmat tyypit saisivat tulla useamminkin Tampereelle käymään.

//  Good, but also busy week behind. Good times.

Ihanaa ystävänpäivää!

Tiedetään, tiedetään, ystäviä tulisi muistaa joka ikisenä päivänä vuodessa ja romanttis-siirappinen Valentine's day saa minun puolestani jäädä pelkäksi jenkkihömpötykseksi. Mutta onhan se silti ihanaa, kun kamuista parhaimpia on kerrankin aihetta hehkuttaa oikein kunnolla.

Nuorempana minulla oli vain pari hyvää ystävää ja parhaan kaverini kanssa ollaankin tunnettu ekaluokasta alkaen! Lukioaikana tutustuin ihan huippuun porukkaan, josta muotoutui ajan myötä iso jengi huikeita ystäviä. Nyttemmin nähdään harvemmin, kun opiskelujen takia ihmiset ovat muuttaneet muualle, mutta yhdessä ollessa sitä tuskin huomaa.

Olen luonteeltani sellainen, että uusiin ihmisiin tutustuminen on aika hidasta. Olen huono avautumaan omista asioistani, jolloin ystävyyden vaatiman luottamuksen muodostuminen vie oman aikansa. Vähän minussa on myös erakon vikaa, viihdyn hyvin yksinäni. Toisaalta kun minuun tutustuu, luulen olevani ihan hyvä ystävä - luotettava ja hyvä kuuntelemaan, esimerkiksi mainittakoon.

Syksyllä, kun palasin kesän kotikaupungissani vietettyäni takaisin Tampereelle, oli hienoa huomata, että tännekin on alkanut muodostumaan ystäviä sinne tänne, vähitellen. Pidän itseäni onnekkaana, sillä ystäväni ovat keskenään hyvinkin erilaisia: erilaisista taustoista, eri ikäisiä ja keskenään ihan eri asioista kiinnostuneita tyyppejä. He estävät omien ajatusten juuttumisen tiettyyn "kuplaan".

Päällä tänään Sonia Rykielin ruututakki. Eilen kylässä käyneet kaverini penkoivat kirpputorikasani ja veivät vaatteita mukanaan. Tämä takki löytyi kasasta myöskin. Vähän olen kahden vaiheilla, pitäisikö laittaa kiertoon vai ottaa käyttöön. Tavallaan malli on kiva ja sievä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan oman tuntuinen. Pashmina-huivi on tuliainen Afganistanista, laukku ja kengät viime syksyn ostoksia Roomasta.

Nyt pitäisi järjestellä kämppä kuosiin, ystävä tulee huomenna kyläilemään. Huippu viikonloppu tiedossa siis. Ja onhan tänäänkin perjantai, parasta!

// Happy Valentine's! My best friend is coming over for the weekend, so it's time to clean my messy apartment a bit...

Sunnuntain sekalaiset, viikko 6

Minusta tuntuu, että olen viettänyt koko viikon pelkästään Kehräsaaressa. Kokoustamassa ja muuten vaan juonimassa, vaihtelevasti joko viinilasi tai kahvikuppi kourassa.

Ravintola 931 on ehkä parasta Tampereella. Vessan hassut teipit ovat oiva selfie-tausta, ainakin parin siiderin jälkeen. // Kehräsaaren "sisäänkäynti" on supersympaattinen. // Pinssien askaretelua. // FRETTI! Kaverin kaveri tuli käymään toimistolla frettinsä kanssa, ihan tajuttoman ihana vipeltäjä! // Jukka Ässän eilinen keikka Telakalla oli huikean hyvä, uuden levyn kappaleet toimivat livenä hienosti ja tunnelma oli jotenkin todella vapautunut. Sain sieltä uuden levyn mukaani ja se on soinut tänäänkin tauotta. // Huomasin hississä, että hiukseni ovat venähtäneet pituutta reilusti.

Huomenna olisi tentti, joka kiinnostaa kuin... No, jokin todella epäkiinnostava asia. Kiirettä pitää muutenkin koko ensi viikon, mutta eiköhän se siitä. Lokoisaa sunnuntain jatkoa!

// Best of the week: a FERRET! How it is possible to be so cute?

Perjantain paras: Ihmisten jälkeen

Tamperelainen paikallissuuruus Jukka Ässä julkaisi tänään kakkoslevynsä, jota ainakin allekirjoittanut on odottanut innolla. Ihmisten jälkeen -levy oli ehdottomasti odotuksen arvoinen, niin mainiolta se vaikuttaa nyt muutaman kerran kuunneltuna. Turha kikkailu loistaa yhä poissaolollaan, mutta levyllä on silti jotakin omaperäistä ja tarttuvaa.

Soundissa on paljon samaa kuin esikoislevylläkin, mutta jotenkin erilaisella otteella. Hyvältä kuulostaa, mikä lienee pääasia. Ässän musiikissa minuun kolahtavat erityisesti lyriikat, niissä on jotakin arkisella tavalla todella koskettavaa. Tälle levylle sanoja on ollut kirjoittamassa mm. toinen suosikkini Reginan Iisa Pykäri, jonka sanoittama Brad Pittin silmät on kenties levyn paras kappale.

Huomenna lauantaina Ässä esiintyy päivällä Tampereella levykauppa Äx:ssä. Lisäksi satuin voittamaan Facebook-skabasta liput Telakan erikoiskeikalle huomisillaksi, uskomatonta! Yllätyin todella iloisesti, tuurini kun on yleensä perin surkea kaiken maailman kisoissa.

Levy löytyy Spotifystä, mutta kehotan lämpimästi kotiuttamaan sen myös levykaupasta. Kuva on viime kesältä, jolloin Ässä esiintyi armaan kotikaupunkini Järvenpään Puistoblueseissa. Odotan innolla uuden levyn kiertuetta, monet biisit heräävät eri tavalla eloon, kun ne on nähnyt esitettävän livenä.

// Ihmisten jälkeen is the new album of Jukka Ässä. Sounds really good!

Aukkoja ajankäytössä

Aurinkoista alkuviikkoa! Omani on lähtenyt käyntiin viikonlopun olojen (...) vähitellen hellittäessä, unirytmin heittäessä häräpyllyä ja konetta ahkerasti naputellen.

Meikäläistä pyydettiin kirjoittamaan kolumni erääseen lehteen, joten siihen yhteyteen piti saada asiallinen pärstäkuva. Kyseinen aviisi on levikiltään suurempi, kuin mikään muu lehti, jonne olen kirjoituksiani lätkinyt, joten paineet sekä lookin että asiasisällön suhteen ovat aika kovat.

Onneksi henkilökohtainen lempivalokuvaajani jaksoi napata meikän naamasta pari suhteellisen edustavaa fotoa sunnuntaiaamun ratoksi. Varsinkin, kun ottaa huomioon kahden tunnin yöunet ja keskivertoa kovemman krapulan, oli jälki suorastaan huikeaa.

Kuvausassistentti otti rennosti, kuten aina. Koirakaveri jäi Helsinkiin, kun minä hyppäsin Tampereen junaan, huutava vääryys!

Opiskelijana arjen ja viikonlopun raja hämärtyy ainakin minulla pahasti, mutta nyt tuntuu siltä, että perjantaihin on aivan liian vähän aikaa. Työnhakua, kirjoitushommia, opiskelujuttuja ja muuta puuhaa tuntuu olevan yhden naisen harteille vähän liikaakin. Minulla on paha tapa lupautua tekemään vaikka mitä, joskus voisi opetella sanomaan ei. Vaikka tekemistä riittäisi, saatan myös käyttää puoli päivää silkkaan lorvailuun toimeen tarttumisen sijaan. Sen edestään löytää...

// Two-day hangover, photoshoot, sleepy dog and lots of things to do.

Sunnuntain sekalaiset, viikko 5

Hupsis, viikonloppu meni sellaista haipakkaa, että sunnuntaikoostekin tulee nyt maanantain puolella. Vaan väliäkös tuolla.

Huikeaa, että on jo helmikuu. Vuoden alusta tuntuu olevan ikuisuus ja tammikuu on kestänyt mielestäni sata vuotta, mutta päästiinpähän siitäkin vihdoin. Kesätyöhuolista huolimatta odotan kevättä ja kesää innolla. Keikkoja ja festareita, mökkimatkoja, piknikejä puistoissa ja terasseilla lorvailua - kyllä kiitos!

Viikko sitten sunnuntaina sain kuin sainkin käytyä Sara Hildénin taidemuseossa Ellen Gallagherin AxME-näyytelyn viimeisenä päivänä. Taide rentouttaa ja toisaalta vapauttaa ajatuksia, kunpa vain tulisi useammin käytyä. // Näsinneulan siluetti, Tampere-kliseistä perinteisin. // Koiravieras ilahdutti minua viime viikon, se vouhotti ulkona kuono lumessa ja torkkui vieressäni tuhisten. Ihana tapaus.

Kierros kaupungilla. Onhan se tavallaan aika hullua, että keskellä kaupunkia on toimiva tehdas, mutta  toisaalta teollisuusmiljöö piippuineen viehättää kovin. // Törmäsin Lego-Eiffeliin kauppareissulla, pakko saada! // Helsingissä pizzalla ystävän kanssa Vapianossa. Lauantaina lähdimme "yksille" ja homma vähän venyi. Lopulta odottelin kuuden aikaan aamun ensimmäistä ratikkaa Kampissa. Vaikka Tampere tuntuukin nykyään jo ihan kodilta, aina Stadissa ollessa tulee sellainen tunne, että siellä minäkin haluaisin asua...

// Snapshots from the past week. I spent time with my favourite furry little friend and went to Helsinki.