Yksi kuva kotoa

Tähän yksiöön muuttaessani en hankkinut juuri mitään uutena. Pidän siitä, miten vanhoilla ja sieltä täältä kulkeutuneilla tavaroilla saa silti asumuksesta oman näköisen. Väittäisin myös, että luukkuni on yleisilmeeltään melko moderni, vaikka tavarat ovatkin vanhoja. 

Tykkään kämpästäni kovin, mutta ikävä kyllä en ole mikään taidokas sisustuskuvaaja ja valon vähyyden ja kuvien kökköyden takia en ole asumustani blogin puolella kummemmin esitellyt. Viime viikon asukuvien joukosta löytyi kuitenkin tämä yksi kohtuullisen kelpo otos kodistani.

Tässäpä siis nurkka ja ikkuna. Lähikirppikseltä löydetty vanha tv-taso maksoi ehkä vitosen, Tuplakupla-lamppu on löytänyt paikkansa sen päältä. Lamppu on ylioppilaslahjani, se odotteli pitkään esille pääsyään vanhempieni luokse varastoituna. Ainoa huonekasvini on ihme kyllä pysynyt hengissä jo vuosia, olen mestarillinen viherkasvien tappaja. 

Sinertävä villamatto on vähintään yhtä vanha kuin minä itse. Mutsi oli jo heivaamassa sitä roskiin, mutta otin sen talteen. Nuo verhot olivat huoneessani jo kotona asuessani, tähän ikkunaan ne ovat vähän lyhyet, mutta paremman puutteessa kivat. Tynnyrissä on jemmassa kaikki keskeneräiset neuletyöni.

Kotoa ja sukulaisilta tarjottiin muuttaessani vaikka mitä tavaraa. Vanhojen ja ilmaisten tai halpojen kamojen kanssa kannattaa kuitenkin miettiä, mitä todella haluaa ja tarvitsee, samalla tavoin, kuin uutta ostaessa. Sekamelskan saa aikaan äärimmäisen helposti, mutta kamoista eroon pääsy onkin usein vaikeampaa, kuin niiden hankkiminen...

// Corner of my home. Simple, black and white, that's the way I like it.