Uppouduin muutamaksi päiväksi ajatuksiini.
Pohdin elämää ja ihmisiä, tulevaisuutta ja tavoitteita. En nähnyt ketään enkä tehnyt välttämättömyyksien lisäksi juuri mitään, kunhan vaan kelailin. Lapsellista ehkä, mutta jotenkin vastuun kantaminen omista asioista tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen tuskastuttavalta. Tekisi vain mieli leijailla läpi päivien ja luottaa siihen, että elämä kyllä kantaa.
Pohdinnat ovat yhä kesken, mutta mietiskely taisi kannattaa, nyt tuntuu kevyemmältä.
Pohdinnat ovat yhä kesken, mutta mietiskely taisi kannattaa, nyt tuntuu kevyemmältä.
Kuva on viime viikonlopulta, kun pikkusiskoni kävi kyläilemässä. Söimme liikaa karkkia, katsoimme tuntikausia elokuvia (The Great Gatsby oli vähän pettymys, varsinkin kun pidän siitä kirjana todella paljon) ja irvistelimme hississä.
Sillä enhän minä oikeasti mikään aikuinen vielä ole.
Sillä enhän minä oikeasti mikään aikuinen vielä ole.
// My sister visited me last weekend. We watched movies and ate a ton of sweets.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti