torstai 3. heinäkuuta 2014

The fault in our stars

Kirjojen pariin on tullut palattua ja mikä olisikaan pehmeämpi alku, kuin hypetetty teiniromaani. Niinpä nappasin juhannuslukemiseksi mökkireissua varten rautatieaseman kirjakaupasta mukaan John Greenen The fault in our stars -kirjan.

Nyt-liite tituleerasi teoksen pohjalta tehdyn elokuvan vuoden nyyhkyleffaksi. Kirja kyllä herkisti, mutta taidan silti kutsua syöpää sairastavista nuorista kertovaa kirjaa kevyeksi luettavaksi. Vaikka päähenkilöt Hazel ja Augustus ovat kuolemansairaita, on dialogi nokkelaa ja huumori mustaa.

Pidän siitä, että syöpä-nuoria ei glorifioida mystisiksi sankareiksi, jotka taistelevat kunniakkaasti loppuun asti. Kirjassa syöpä ole ainoa asia, joka määrittää päähenkilöiden persoonallisuutta. Kipua ja kärsimystä kirjassa ei ole mitenkään siloteltu, mutta niillä ei myöskään mässäillä. Sairaus on koko ajan olemassa taustalla, vaikka sitä ei koko aikaa alleviivata.

Hahmot, niin Hazel ja Augustus kuin kaikki sivuhenkilöt ovat niin elävän tuntuisia, että välillä unohtuu, että he ovat kaikki fiktiivisiä henkilöitä. Hysteeriset vanhemmat, juoppo kirjailija, tukiryhmän uskonnollinen ohjaaja, jokaisella sivuhenkilöllä on oma merkityksensä tarinassa.

Joissakin kirjoissa on aivan yhdentekevää, mitä päähenkilöille lopulta käy. Tässä kirjassa Hazeliin ja Augustukseen kiintyy todella ja heidän vaikeuksiaan on hetkittäin vaikea lukea, niin paljon toivoin sympaattisten hahmojen parasta. Juuri hahmojen erinomaisuus tekee tästä kirjasta paljon suuremman, kuin vain hypetetyn teiniromaanin.

Luin TFIOSin alkuperäiskielellä englanniksi. Suosittelen samaa muillekin, jos kielitaito vain riittää. Greenen kielenkäyttö on taidokasta ja sanavalinnat niin osuvia, että kääntäjällä ei varmasti ole helppoa.

Samanniminen elokuva saa ensi-iltansa parin viikon sisään. Nyt kun olen kuvitellut hahmot ja tarinan lukiessani mieleeni, en ole varma, haluanko nähdä elokuvaversiota. Ehkä joskus muutaman kuukauden päästä, kun yksityiskohdat eivät enää ole niin kirkkaina mielessä.

// Yeah, I read TFIOS too. And loved it, of course.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti