Vietimme eilen itsenäisyyspäivää äidin nurkissa aika rennolla meiningillä: läheisimmät sukulaiset koolla ja paljon hyvää ruokaa.
Suomalaisten tavasta juhlistaa itsenäisyyttä on tänäkin vuonna ollut paljon puhetta, täytyy myöntää, että vähän rennompi meno kelpaisi minullekin. Ei hartaassa tunnelmassa sotamuistoissa vellominen oikein kosketa näin nuorta, mutta toisaalta, eipä sellaiseen ole pakko osallistua, jos ei kiinnosta.
Joo, kevyempiin aiheisiin. Äiti on sisustanut oikein huolella. Minun vanhan huoneeni, nykyisen toimiston, seinälle on ilmestynyt todella hieno maailmankartta-tapetti. Olen tuijotellut sitä pitkään, ja haaveillut reissusta ties minne. Ehkä ihan vaan risteily ensin, ja joskus myöhemmin jonnekin kauemmas.
Meidän illan hienoin mekko ja upeimmat korut olivat 5-vuotiaalla kummitytölläni. Minä otin itsenäisyyspäivän kunniaksi käyttöön syksyn kivoimman kirpputorilöydön, IvanaHelsingin huivin, jonka letitin tukkaani. Huvi oli myynnissä käyttämättömänä lappuineen päivineen, ja sinivalkoisena sopi oikein hyvin päivän teemaan.
Tänään olemme viettäneet mukavaa vapaapäivää, käyneet taidenäyttelyissä ja lämmittäneet Blossaa. Poikaystävän yleissivistyksessä on Taru Sormusten Herrasta -elokuvastrilogian kokoinen aukko, ja tämän huutavan vääryyden paikkaaminen on jo toisen elokuvan puolessa välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti