sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen Pariisissa

Palasin pari päivää sitten Pariisista.

Jonkun olisi pitänyt varoittaa siitä, miltä Pariisita lähteminen tuntuu. Ensikertalaiselle kaupunki jätti samaan aikaan sykkivän, innostuneen ja inspiroituneen olon, toisaalta kävelystä kamalan kipeät koivet ja kaipuun parille päivälle ihan vain omaa tilaa ja rauhaa.
Olen lääkinnyt epämääräistä oloani palaamalla Montmartren kaduille Amélieta katsoen, rosé-pullon kera.

Vietin Pariisissa ensin viikonlopun perheeni kanssa, sitten vielä muutaman päivän ystävien seurassa. Kun on kaupungissa ensimmäistä kertaa, tuli tietenkin kierrettyä lähinnä isoimpia nähtävyyksiä. Eiffel-torni ja Riemukaari, Sarce Coeur ja Champs Élysees, Notre Dame ja Mona Lisa, mitä näitä nyt on. Bonuksena päälle Versailles ja kasa museoita.

Olivathan nuo toki siistejä, eikä ensimmäinen kerta Pariisissa varmasti olisi mitään, ellei niitä kävisi katsomassa. Silti tuntuu, että sain eniten irti ihan vaan oleskelusta. Kaduista ja kulmista, ihmisten ihmettelystä ja yleisesti tunnelman tarkkailusta.

Viikko Pariisissa tuntui samaan aikaan lyhyeltä ja pitkältä ajalta. Toisaalta ehti nähdä paljon, silti vain  murto-osan kaikesta kiinnostavasta. Viimeisinä päivinä aloin olla jo fyysisesti niin puhkipoikki, etten enää oikein jaksanut keskittyä kaikkeen ihmeelliseen ympärillä.

Noh, onneksi aina voi mennä takaisin. Olen varma, että palaan Pariisiin mitä pikimmin.

// Easter holidays in Paris. Amazing city that left a first-timer with aching feet and inspired mood.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti